Saavuttiin Uuteen-Seelantiin 26.11. Meidän lento oli Aucklandiin. Lentokentällä meille neuvottiin, et päästään bussilla meidän backpackari-paikkaan. Bussissa sanottiin kuskille, et mihin ollaan menossa, niin hän lupas pudottaa meidät oikealla pysäkillä pois. Tämä kuski oli tosi ystävällinen. Hän kysyi jokaiselta asiakkaalta, et mihin kukakin on menossa ja lupas neuvoa oikean pysäkin. Meidän kans jäi samalla pysäkillä kaks tyttöä. Niiden kans vähän kateltiin, et mihin meidän pitäis mennä, mut huomattiin sit, et se meidän majapaikka onkin ihan siinä vieressä. Meillä oli oma kahden hengen huone. Siinä oli jopa suihkut ja vessa! Tuo paikka oli tosi hyvä muutenkin. Siinä oli tosi hyvät keittiö- ja pyykinpesusysteemit. Tuo paikka oli Base-backpackers hostel.
Me oltiin Aucklandissa neljä päivää. Kierreltiin siinä kaupungin alueella. Siinä on tosi hieno satama-alue. Aasialaiset on valloittanut myös Aucklandin. Ne on pitämässä siellä kauppoja. Ne myy kaikenlaista rihkamaa ja arvotavaraa. Eka päivänä nähtiin paikallinen jouluparaati. Sitä ei olis ensinäkemältä uskonut jouluparaatiksi, ku näytti enemmän disneylandin paraatilta.
Käytiin katteleen maisemia Sky Towerissa. Se on 325 metriä korkea, painaa 20 000 kiloa, on eteläisen pallonpuoliskon korkein torni ja sieltä näkee joka puolelle ainakin 82 kilometrin päähän. Tämmösiä tietoja opin siellä käydessä. Olihan sieltä hienot näköalat. Me käytiin siellä kattotasanteella, joka oli 280 metrin korkeudessa. Ku oltiin siellä kattelemassa maisemia, niin yhtäkkiä siihen meidän silmien eteen tupsahti nainen valjaissa. Sieltä oli mahdollisuus tehdä laskeutuminen maanpinnalle sieltä kattoterassin korkeudesta. Siihen temppuun tarvitaan vähän enemmän rohkeutta ja vatsahermoja, ku mulla on.
Käytiin eka päivänä syömässä ulkona, mut sit päätettiin et tehdään siellä yhteiskeittiössä ruoat. Siellä näki monenlaista ateriaa; leipäaterioita erilaisin päälystein, pastaa monessa eri versiossa, kana-aterioita, papuja, sekä yhden pojan gourmet-ateriassa paistettuja herkkusieniä, täytettyjä kesäkurpitsoja ja keitettyä parsaa. Siellä kaikki teki omia ruokiaan sulassa sovussa. Mun mielestä meidän ruoat oli kuitenkin niitä, mitä olisin syönyt.
Löydettiin googlesta tosi hyvä toiminto. Kateltiin meidän vuokra-auton noutopaikkaa sieltä googlen reittihausta. Ku laitoin siihen vaihtoehdoks auton sijaan linja-auton, niin sehän antoi oikeasti Aucklandin julkisen liikenteen palveluilla yhteydet meidän määränpäähän. Sinne olikin helppo mennä, ku perille pääsi yhdellä bussilla ja kummassakin päässä lyhyt kävely. Meidän rinkathan on nykyisin niin kevyitä, et niitä vois kantaa jopa pitemmästikin :D.
Keskiviikkoaamuna me sit hypättiin siihen oikeaan bussiin ja lähdettiin hakemaan meille sitä vuokra-autoa. Bussikuski oli taas niin ystävällinen, et lupas jättää meidät oikealla pysäkillä pois. Me käveltiin autovuokraamoon pysäkiltä ja saatiin mukaamme meidän spaceships. Onneksemme siinä oli automaattivaihteet. Olis voinu olla hieman vaikeuksia vaihdella vasemmalla kädellä vaihteita. Ode lähti reippaasti ajelemaan meidän ensimmäiseen kohteeseen. Oltiin löydetty netistä hyvät sivustot, jossa on erilaisia reittejä Uuteen-Seelantiin. Siellä on eri pitusille reissuille vaihtoehtoja ja niissä on kilometrimäärät, arvioidut ajoajat ja vielä kerrottu jokaisen paikan nähtävyydet. Me valittiin sieltä sieltä yks 14 päivän reitti, joka menee sinne Christchurchiin, jonne meidän pitää palauttaa se auto.
Ensimmäisenä päivänä ajoimme Hamiltoniin. Tämä Hamilton on melko pieni paikkakunta. Me käytiin käveleen sinne keskustaan ja ostaan valmiiks meille ruokatarpeita seuraavalle päivälle. Me oltiin leirintäalueella, jossa oli ihan toimivat systeemit.
Seuraavana aamuna me lähdimme kohti Rotoruaa. Menimme Cambridgen kautta. Cambridgessä kävimme ensimmäiseksi museossa. Se kertoi Cambridgen historiasta. Siellä oli hauskoja vanhoja tavaroita. Kameroita oli vaikka minkälaista. Museon jälkeen kävimme kävelemässä pienen trakin, vaikka olimme maahantuloviranomaisille sanoneet, ettemme ole menossa trakille :D. No tuo oli onneks niin turvallinen, ettei tarvinnut pelätä, et tullaan sieltä vuoren rinnettä alas. Nähtiin hienoja maisemia ja nautittiin pienen kaupungin elämästä. Ainut haitta noin pienen kaupungin elämässä on se, et yleistä vessaa saa etsiä. Siellä ei ollut ostoskeskuksia, josta olis sellaisen voinut löytää. No onneks karttaan oli merkitty sellainen, mut sitä joutu vähän etsimään.
Cambridgestä jatkoimme matkaa kohti Rotoruaa. Nähtiin niin hienoja maisemia, mut meidän kamera oli liian vaikeasti otettavissa, niin ne jäi nyt vaan mieleen. Mää ajelin eka kertaa elämässäni vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ainut asia, joka tuotti ongelmia, niin oli vilkun käyttö. No tuulilasinpyyhkijät sai vähän liikuntaa, ku niitä ei oltu käytetty muutamaan päivään ku oli ollut niin hyviä ilmoja :D. Mut oikeesti oli yllättävän helppo ajaa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ja se autto, et nää tiet ei ole mitään suurkaupunkien ruuhkateitä. Se huvittaa välillä, et täällä on aina taajaman ulkopuolella satasen nopeusrajotus, jos ei muuta ilmoteta. No hyvin harvoin ilmoitellaan muuta. Tiet on niin mutkasia ja mäkisiä ja silti nopeusrajoitus on se satanen. No onneks sitä ei ole aina pakko ajaa. Sit jos täällä on esim. tietyö, niin nopeus putoaa suoraan siitä satasesta 35:een. Ja risteyksiä ennen nopeusrajoitus ei muutu siitä satasesta, jos ei olla taajamassa.
Rotorualla mentiin ensin keskustaan. Käytiin siellä käveleen semmonen järvenrantareitti. Nähtiin mielettömästi erilaisia lintuja. Siinä menikin aikaa, kun kuvasin hienoja maisemia ja lintuja. Oltiin jätetty auto mittaripaikalle ja tähdättiin, et keretään autolle ennen ku sen aika loppuu. Autolle päästyä päätettiin mennä käymään vielä kaupassa. Kysyttiin neuvoa ja eräs ystävällinen mieshenkilö neuvoikin meille reitin. Laitettiin lisää rahaa mittariin ja lähdettiin käymään kävellen vielä siellä kaupassa.
Täällä on huomattavasti halvempaa ku Australiassa. Täällä hinnat on melkein samat Uuden-Seelannin dollareissa kuin ne oli Australian dollareissa. Meille Uuden-Seelannin dollari on noin 60 senttiä ja Australian dollari oli pahimmillaan yli 80 senttiä. Tehtiin isommat ruokaostot ja lähdettiin sit kohti meidän majapaikkaa. Meidän majapaikka oli aivan ihana. Siellä oli semmosia kuumavesialtaita, jossa oli asteita 42 astetta. Mehän pienen alueeseen tutustumisen jälkeen päätettiin mennä sinne altaaseen lillutteleen. Ku meni sinne, niin tuntu et palaa ja iho meni ihan kananlihalle. Mut ku siihen tottu, niin se oli aivan ihanaa. Siinä oli rajoitus, et ei saa olla yli 20 minuuttia, mut ei siinä pystynytkään oleen. Mut se oli jännä, et ku nousi sieltä, niin ei palellu yhtään. Tehtiin sit siinä illalla vielä meille ruoka. Meidän autohan on semmonen asuntoauton tyyppinen. Siinä on ruoanlaittosysteemit, jääkaappi ja nukkumapaikat. Laitettiin siinä autolla se ruoka, mut käytiin sit siellä yleisessä keittiössä tiskailemassa astiat.
Seuraavana aamuna ku herättiin, niin olikin vesisadetta. Oltiin ajateltu mennä kiertämään semmonen alue kävellen, jossa on tulivuoria, kuumia lähteitä ja muta-altaita. No päädyttiin sit menemään eläinpuistoon, ku ajateltiin, et tuo sää ei ole ihan paras siihen kävelyyn. Eläinpuistossa olikin hyvä kierrellä, ku se oli melkein koko ajan suojassa ja välillä oli paikkoja, jossa pysty pitämään sadetta. Yhdellä tällaisella paikalla pidettiinkin evästauko. Saatiin syötyä ja odotettua, että pahin sadekuuro meni ohi. Nähtiin tuolla puistossa erilaisia lintuja, wallabeja, maatilan eläimiä, leijonia, erilaisia kaloja jne. Nähtiin leijonan pennut, jotka oli vasta 4 kuukauden ikäisiä. Saatiin mennä ihan niiden ”sängyn” viereen kattoon, ku ne nukku. Oli ne jo aika isoja, vaikka oli niin pieniä. Isojen leijonien kans oli aika hyvä tuuri. Saatiin aika hyviä kuvia sekä uros- että naarasleijonasta. Leirintäalueelle saavuttua mentiin käymään uudestaan siellä kuuma-altaassa. Vesisade ja tuuli ei haitannut siellä lilluttelua :D.
Perjantaiaamuna lähdettiin sit Rotorualta kohti Taupoa. Meidän menomatkalla sattuikin olemaan se Waimangun geoterminen keskus, jossa oli se aiemmin kertomani kävely siellä tulivuorien ym. ympäristössä. Tämä kävely oli ihana kokemus. Tää matka, joka me valittiin, oli kokonaisuudessaan 3,8 km. Siinä oli 32 näköalapaikkaa. Oli kyllä hienot maisemat ja mielenkiintoinen kokemus nähdä niin läheltä tulivuoren kraattereita. Ainut ikävä puoli noissa kuumissa lähteissä ym. on, et ne haisee aivan valtavan pahalle. Vois kuvitella olevansa Schaumannin paperitehtaan läheisyydessä. Ne on rikkivetyä, niin haju on hyvinkin mädäntyneen kananmunan.
Käytiin myös vulkaanisessa keskuksessa, jossa oli tietoa maapallon laattojen saumakohtien ilmiöistä. Tulivuorista, geysireistä ja tornadoista oli havainnollisia malleja (pakko oli ostaa pieni tulivuori, jolla saa havainnollistettua oppilaille tulivuoren purkauksen). Maanjäristyksenkin sai kokea nappia painamalla.
Oltiin luettu netistä edellisiltana jonkun Uuden-Seelannin matkailijan blogia ja saatu sieltä vinkkejä näihin vierailukohteisiin. Sieltä löydettiin myös semmoinen paikka kuin Hukafalls. Meidän navigaattori ei meinannu löytää tätä, mut sieltä vulkaanisesta keskuksesta lähtiessä se vihdoin löysi sen. No me mentiin ensin Hukafallsin näköalapaikalle. Sieltä näkyikin tosi hieno vesiputous. Putous laski tosi hienon väriseen suvantokohtaan. Harvoin olen nähnyt niin turkoosia vettä ku siinä. Nähtiin sinne putouksen toiselle puolelle, ja todettiin, et siellä ei ole meille tällä kertaa mitään. Sieltä olis päässyt laskeen sen putouksen veneellä, mut me ollaan tehty se jo silloin Balilla, niin jätettiin nyt tällä kertaa väliin.
Tultiin sit Taupoon ja päätettiin mennä käymään semmosessa kaupassa, josta saadaan ostettua jotain koria vastaavaa. Olemme todenneet, et tuossa autossa on tosi paljon hyviä juttuja, mut säilytyssysteemit ei järkevimpiä. Me mentiin sit ostaan muovilaatikoita, joihin voidaan laittaa tavaroita säilöön, ettei ne ole lattialla ja jatkuvasti auto kaaoksessa. Löydettiinkin tosi hyviä astioita ja edullisesti.
Oltiin katottu lerintäaluepaikkaa varatessa, et täälläkin leirintäalueella on semmonen lämmitetty allas. No mehän päätettiin lähteä heti testaamaan se. Se ei ollut ollenkaan niin ihana ku siellä toisessa paikassa. Se ei ollu niin kuuma. No me kuitenkin mentiin sinne istuskeleen. Se oli isompi ja meidän seurana olikin siellä muita ihmisiä. Pariskunta Etelä-Afrikasta alko jutteleen ja me juteltiinkin niiden kans pitkän aikaa. Siihen meidän keskusteluun liittyi semmonen nuoripari Singaporesta. Ku Etelä-Afrikkalainen pariskunta ja Ode lähti, niin aloin jutteleen enemmän niiden singaporelaisten kanssa. Ne oli molemmat kans opettajia. Meillä riittikin sitten paljon juteltavaa, ku kummatkin oltiin pärjätty Pisa-tutkimuksessa. Ne kyllä perusteli omaa pärjäämistä sillä, et siellä on niin pienet opetusryhmät. Sillä miehellä oli enimmillään 4 oppilasta ryhmässä. Hän opetti tietotekniikkaa ja design-teknologiaa. Ne oli ihmeissään, et miten me voidaan Suomessa opettaa 25 oppilasta kerrallaan. Tällä naisellakin oli aina alle 10 oppilaan ryhmät. Hän oli matematiikan ja fysiikan opettaja.
Täällä leirintäalueella ollaan hyödynnetty tän alueen grilliä. Säästetään omaa kaasua :D. Iltaruoan jälkeen sitä alkaa jo kummasti nukuttaan, eli me mennään jo siinä ennen kymmentä nukkumaan, mut unentuloa joudutaan odottamaan. Ei tiedetä, miks me kumpikin joudutaan illalla odottaan tosi pitkään ennen ku saadaan uni. No ehkä meidän elimistö ei ole tottunut tähän yhtäkkiseen nukkumaanmenoajan muutokseen :D.
Tänään sunnuntaina kateltiin aamusta, et mitä tehtäis. Edelleen oli sateinen ilma, joten päätettiin lähteä käymään Waitomon kiiltomatoluolia kattomassa. Sinne on matkaa täältä Tauposta noin 150 km. Ode ajeli sinne ja minä ihailin maisemia. Auton ikkunasta saa niin huonosti otettua kuvia ja ku nuo tiet on niin mutkaisia, niin niissä ei paljon pysähdellä kuvia ottamaan. Waitomoon saavuttua käytiin siellä ensin syömässä ja mentiin sit ostaan lippuja sinne luoliin. Oltiin ajateltu, et käydään sekä kiiltomatoluolassa et tippukiviluolassa. Sen paketin hinta olis ollu noin 40 euroa ja niissä luolissa oltais oltu kaks tuntia. No ku mentiin ostaan liput, niin se myyjä sano, et seuraava kierros lähtee vasta kolmelta, eli meillä olis ollu melkein 2 tunnin odotus. No päädyttiin, et mennään pelkkään kiiltomatoluolaan ku ollaan siellä Aasiassa käyty tippukiviluolissa ja ku tuonne pääsi jo 10 minuutin odottelun päästä. Tuo kierros kestää 45 minuuttia. Sinne kiiltomatoluolaan mentiin tippukiviluolan kautta, nähtiin sit vähän niitäkin. Mut tuo kiiltomato-osuus oli aivan uskomaton. Aluks ihailtiin niitä semmosella lavalla. Kyykistymällä ja kurkistelemalla suoja-aidan välistä näki niiden valopisteitä. No sit jatkettiin matkaa ja lähdettiin veneellä kiertään semmonen kierros. Se opas ohjas tätä venettä köydestä vetämällä ja veneessä piti olla aivan hiljaa. Se mitä nähtiin, niin oli aivan mieletöntä. Sitä ei voi kertoa, mut pitää toivoa, et tuolla cd:llä, joka ostettiin, on jotain kuvia, josta saatte vähän mielikuvaa, minkälaista me nähtiin. Siellä ei nimittäin saanut itse ottaa kuvia, niin ostettiin sieltä kaupasta cd ja toivotaan, et niiden 300 kuvan joukosta löytyy joku kuva, joka antaa oikean kuvan siitä, mitä nähtiin.
Tässäpä on alkua tästä meidän Uuden-Seelannin osiosta. Huomenna jatkamme matkaa Napieriin, josta seuraava blogi sitten jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti