Australian loppupätkän loppupätkä

Mulwalasta lähdimme silloin 18.11. bussilla ja junalla kohti Melbournea. Saavuimme Melbourneen noin viiden aikoihin. Me oltiin varattu asunto lentokenttämotellista. Motelli oli ihan ok. Motellialue oli vähänkö rivitaloalue. Meillä oli yks pätkä jossa oli huone ja kylppäri. Respassa kysyttiin heti, et tarvitaanko me aamulla kuljetusta lentokentälle. Aluks ajateltiin, ettei tarvita. Sit tajuttiin, et todennäköisesti keskustaan kuljetaan sitä kautta. Me käytiin tuolloin illalla syömässä siinä hotellin lähistöllä olevassa Hungry Jackissa. 

Nähtiin matkalla ihmeellinen näky; koivu. Yhden talon pihalla oli suomalainen koivu. Se ei jotenkin kuulunut tuohon maisemaan. Kateltiin kävellessä kaikkien pihoja. Yhdessä pihassa ei ollut ollenkaan nurmikkoa, vaan koko piha oli kivimurskaa. Sit sinne oli istutettu kaks ruusua. Paluumatkalla pysähdyttiin kattomaan tarkemmin sitä pihaa. Sillon siihen ajo autolla sen talon omistaja. Kiirehdittiin jatkamaan matkaa. Tää mies huusi jotain meidän perään, niin menin lähemmäks. Selitin sille, ettei tykätä ite ruohonleikkaamisesta, niin katottiin, et siinä teidän pihassa ei sitä työtä olis. Sit kehuin vähän ruusuja. Tää mies sano, et hällä olis takapihalla uima-allas ja iski silmää :D. Ei sit kuitenkaan lähdetty testaan sen kans sitä uima-allasta. 

Varattiin respasta meille kuljetus sinne lentokentälle seuraavaks aamuks, ku meille kerrottiin, et järkevintä on mennä sieltä sky-bussilla keskustaan. Olis toinenkin vaihtoehto, et mennä junalla, mut tuo on parempi systeemi. Aamulla mentiin sit lentokentälle ja ostettiin sieltä bussiliput. Ne oli meidän mielestä tosi kalliit, ku matkaa oli noin 20 kilometriä ja edestakaisen lipun hinta meiltä yhteensä oli 52 dollaria. Oltiin tultu monta sataa kilometriä Mulwalasta 49 dollarilla yhteensä meiltä molemmilta. Niin tuo keskustassa käynti makso enemmän. Toisena päivänä sovittiin respan kans, et ne vie meidät sinne rautatieasemalle ja mennään junalla keskustaan. Junaliput makso meiltä yhteensä alle 7 dollaria ja niillä lipuilla sai kulkea sen päivän ajan rajattomasti Melbournen julkisen liikenteen välineillä.

Molempina iltoina ku palattiin takas lentokentälle ja rautatieasemalle, ei meidän takas kuljetus ollutkaan niin itsestäänselvyys. Eka iltana soitin lentokentältä sinne hotellille ja sanoin, et oltais lentokentällä, et saataisko kuljetus motellille. Sieltä kysyttiin, et onko meillä matkatavaroita, niin ku sanoin ettei ole, niin tämä nainen sano, ettei sit tule mitään erillistä kuljetusta meille. Ku yritin kysyä syytä, niin hän sanoi vaan kiitos ja näkemiin. Soitin turisti-infopisteestä. Sanoin tälle virkailijalle, ettei ne ilmeisesti tule hakeen. Se sano, et soittaa uudestaan ja sanoa, et tulla zone 1:lle. No mää soitin ja ku se kysy matkatavaroista taas, niin valehtelin, et on. Sit se alko kyseleen nimiä ja puhelinnumeroa, niin sanoin, etten ymmärrä. Sit se sano, et mennä zone 1:lle odottamaan, niin kuljetus tulee sinne. Mentiin sinne ja kuljetus tulikin melkein heti. 

Seuraavana päivänä soitin rautatieasemalta, niin sillon sanottiin, et kuljetus on vaan lentokentälle. Meille oli aamulla sanottu, et soittaa vaan sieltä asemalta, ku ollaan siellä, niin sieltä haetaan. Sanoin tän sille henkilölle, joka oli puhelimessa. Hän sano vaan, et ei onnistu ja et meidän täytyy tulla bussilla tai taksilla. Yritin kysyä siltä, et mikä bussi tulee sinne motellille, niin hän taas sano vaan heipat ja sulki puhelimen. No sit kysyin rautatieaseman virkailijalta, et millä bussilla päästäis, niin hän neuvoi meille bussinumeron ja sen, mistä bussi lähtee. Ei nähty bussipysäkkiä, niin käveltiin seuraavalle pysäkille, josta päästiin sit oikeaan bussiin. Kuljettaja lupas jättää meidät oikealla pysäkillä pois. Bussi menikin meidän motellin viereen.

Menin käymään respassa tulostamassa meidän lentolippuja Sydneyyn, niin annoin samalla palautetta näistä puheluista. Sanoin, et kaikki ei puhu englantia äidinkielenään, joten silloin ei voi niin kiireellä sulkea puhelinta. Et vaikka yritin kysyä asiaa, niin hän ei vastannut, vaan sulki puhelimen. Tämä virkailija pahoitteli tilannetta ja lupas viedä palautteen sille henkilölle, joka oli puhelimessa ollut. Syy, miksi meitä ei haettu sieltä rautatieasemalta oli se, et viiden jälkeen ei ole enää asemalle kuljetuspalvelua. Sanoin, et tää henkilö olis voinut sanoa sen silloin puhelimessa. Silloin olisin ymmärtänyt asian, mut hän ei selitellyt mitään ja ei edes kuunnellut minua.  

Melbournessa käytiin katteleen niitä monia siltoja, Victoria Harbourin aluetta ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Melbourne on täynnä siltoja. Niitä on hyvin monenlaisia. On uusia moderneja ja sit vanhoja 1800-luvulta olevia. Victoria Harbourin alueella oli semmonen tukkumyymälän tapainen kauppa. Ihmiset tuli sieltä jopa kahdet tavallista isommat kärryt täynnä tavaraa. Ne osti muffinsseja ja kroissantteja semmosia isoja laatikoita. Ne oli kyllä edullisia, ku 12 isoa muffinssia tai kroissanttia makso 9.90 dollareissa. Mut itellä ei olis houkuttanut ne muffinssit tai kroissantit. Me saatiin hyvin kulutettua aikaa ja pidettyä sadetta tuolla kaupassa. Paljon oli semmosta tavaraa myynnissä, mitä Suomeenkin kaivattais. Muovirasioitakin on tosi monenlaisia. On tosi hyviä keittoastioita, joilla vois viedä keittoa töihin evääks.  

Täällä aukiolla oli mielenkiintoisia patsaita.

Näkymää Victoria Harbourista.

Tää ratikka kiersi keskustaa ja sen käyttäminen oli ilmaista.

Melbournessakin oli hienoja rakennuksia.

Liikkeissä oli laitettu joulua.

Nuo hevoset oli paksukinttusia.

Kasvitieteellinen puutarha oli tosi iso alue. Ei käyty edes sitä kokonaan. Tuo puutarha oli täynnä ihmisiä piknikillä. Aasialaiset oli tuonut sinne jopa pöydät mukanaan. Ne teki semmosia cocktail-paloja tarjottimille joita niiden seurue sit söi. Ne ei ollut isoja määriä, mitä niillä oli aina yhtä lajia, joten jokainen ei saanut kaikkia juttuja maistaa. Tuolla puistossa oli paljon vesilintuja ja sit oli pitkäkaulaisia kilpikonnia. Näillä kilpikonnilla oli muninta-aika, joten niille toivottiin pesintärauhaa. Me nähtiin muutama siellä vedessä. 

Kivikkokasvit oli kasvanut vähän isommiks ku esim. meidän pihalla Suomessa.

Vesilintujen pesä tuolla keskellä.

Melbournen sää oli mielenkiintoinen. Meille oli kerrottu, et samana päivänä voi kokea 4 vuodenaikaa. Me koettiin hyvin vaihtelevaa säätä. Oli sateista, pilvistä, tuulista ja hellettä. Siinä sai vaihdella asua vähän väliä. Mää en ihastunut Melbourneen samalla tavalla kuin Brisbaneen tai Sydneyyn.

Melbournesta meillä oli lento Sydneyyn. Oltiin varattu yöpaikka eka yöks yhdestä backpackari-paikasta. Siellä ei ollu meidän koko ajalle vapaata huonetta, niin ajateltiin, et varataan ensin yhdeks yöks ja katotaan ollaanko siinä ne mahdolliset yöt vai katellaanko joku toinen paikka. No tää paikka ei ollut semmonen, johon ollaan totuttu. Meillä oli oma huone, jossa oli tilaa just sängyille ja sit kylppäri, mut ei vessaa. Päätettiin heti, et katotaan joku toinen yöpaikka. Tuolla ajalla Sydneyssä oli tosi kalliit hinnat. Tavallisessa hotellissa olis maksanut yö noin 200 euroa ja noissa backpackari-paikoissa 40-50 euroa. Varattiin sit loppuajaks toinen backpackari-paikka, joka oli ihan keskustassa ja tosi kiva. Siinä ei ollut mitään muuta valittamista, ku se, et meillä oli muiden kans yhteiset vessat ja kylppärit. Mut siinä huomas, et kaikkeen tottuu.

Sydneyssä käytiin Hyde Parkissa. Siellä sattu oleen yhtä aikaa poliisien mielenosoitus. Harvoin on mielenosoitukset niin rauhallisia :D. Ne vaati tällä mielenosoituksella parempia oltavia poliisien vaaralliseen työhön. Ne osallistu tähän mielenosoitukseen perhekunnittain. 

Kurkistus Hyde Parkin jouluun.

Oltiin saatu ystävältämme Seijalta yhtien Liisan ja Samin puhelinnumerot. He asuvat Sydneyssä. Otettiin heihin yhteyttä ja kysyttiin, et jos niillä olis aikaa tavata. Sovittiin treffit keskiviikoks. Mentiin Harbour Darlingin alueelle. Käytiin siellä yhdessä syömässä ja kahvilla. Oli oikein mukava ilta. 

Päätettiin, et mennään tuonne Darling Harbourin alueelle uudestaan seuraavana päivänä valosan aikaan. Käytiin siellä kattoon se kiinalainen ystävyyden puutarha. Meillä oli vaan 20 minuuttia aikaa tutustua siihen ennen ku se meni kii. Lipunmyyjä ei sanonut tätä meille lippuja ostaessa. Mut se paikka oli tosi hieno. Siinä oli aika paljon samaa kuin japanilaisissa puutarhoissa, mut sit oli niitä lohikäärmejuttuja ja enemmän ehkä kivilohkareita.

Ku lähdettiin sieltä puutarhasta, niin sieltä lähti meidän edellä sorsa-emo 10 poikasen kans. Seurattiin sitä, et miten se saa pidettyä kaikki mukana. Sit niistä osa lähti kohti semmosta vesiallasta. Altaan reunoja kiersi semmonen syvänne, joka oli noin 15 cm leveä ja ehkä 30 cm syvä. Altaaseen mennessä piti hypätä tuon syvänteen yli. Poikasista kaksi onnistui hypyssä. Kaikki muut putosivat sinne syvänteeseen. Sieltä ei ollut mitään reittiä kävellä pois ja nuo poikaset ei osannu lentää. Siinä näki, et kyllä on uskomattomia ihmisiä. Ykski poika riisu kengät ja sukat ja meni sinne altaaseen pelastaan niitä. Ihmiset alko nosteleen niitä poikasia pois sieltä kolosta. Ne nosti ne sinne lammikkoon, mut nää sorsat oli niin vähä-älyisiä, ettei ne tajunnu, et joka reunalla on sama syvänne ja jos menee liian reunalle, niin sinne tippuu uudestaan. Mut ku ne lähti pois sieltä altaasta, niin taas osa tippu sinne syvänteeseen. No ihmiset nosteli niitä sinne kuivalle maalle sitte. Tää emo oli välillä tosi hermona ja nokkaskin jotain poikaa. Lopulta kaikki 10 poikasta saatiin turvallisesti emon hoiviin. Otettiin tuolta Darling Harbourista sekä päivä- että iltakuvia. Olin tosi mielissäni, et mun kameralla sai niinkin hienoja iltakuvia otettua.

Tuolla Darling Harbourin alueella on semmonen leikkipuisto, jossa on mun mielestä leikkivälineitä aikuisillekin :). 

Leikkipuiston suihkulähde iltavalaistuksessa.

Ja pitihän meidän käydä ottamassa kuvia Sydneyn oopperatalosta ja Harbour Bridgestä. Ärsytti vaan, ku oli niin synkkä ilma, niin kuvista ei tullu niin valosia, ku olisin halunnu. 

Me oltiin tavattu heti eka päivänä yhdet pojat siellä kadulla, jotka teki jotain tutkimusta. Juteltiin niiden kans hetki. Toinen pojista oli kotoisin Chilestä ja oli mielissään, ku kuuli, et ollaan menossa sinne. Ne suositteli käymään semmosessa kivitaloalueella. Me käytiin siellä sit viimesenä päivänä. Siellä oli tosi hienoja vanhoja rakennuksia. Samalla reissulla käytiin kuningatar Victorian rakennuksessa ja yhdessä toisessa kuuluisassa ostoskeskuksessa. En nyt muista sen nimeä, mut näätte ne kuvista. Niissä oli aivan uskomattomat joulukoristeet.

Tää kuusi yletty täältä kolmannen kerroksen katosta alas katutasolle. Oli aivan mielettömän kokonen.

Sydneyssä oli tosi huonot ilmat koko meidän siellä oloajan. Sydney ei ole hurmannut meitä säillä. Siellä on ollu tosi huonot ilmat meidän molemmilla reissuilla. On ollut kylmää ja sateista. Mut onneks meillä on sadetakit, niin meitä ei sade haittaa :D. Huonosta säästä huolimatta meillä tuli käveltyä sekä Melbournessa että Sydneyssä reilusti meidän viikkotavoitemäärä. Meillä on tullut kuukaudessa jo lähes 300 kilometriä, joten tuhat kilometriä taitaa täyttyä reilusti ennen meidän Suomeen paluuta. Australiasta matkamme jatkui Uuteen-Seelantiin. Blogi jatkuu sit seuraavaks sieltä.