Ipswich ja Toowoomba

Ipswich ja Toowomba

Maanantaiaamuna 17.10. lähdettiin osan tavaroiden kans bussipysäkille. Meidän oli tarkoitus mennä ensin bussilla Valleyn rautatieasemalle ja sieltä sit junalla Ipswichiin. Oltiin kiinnitetty aiemmin huomiota pysäkkinumeroihin, niin meillä oli jonkinlainen ajatus, missä pysäkki numero 202 voisi olla. Ja meidän ajatus oli ihan oikea. Osattiin siis jäädä pois oikealla pysäkillä. Juna-asema oli ihan pysäkin vieressä. Sielläkin osattiin kattoa oikea raide ja toimia lippujen kans oikein.

Junamatka kesti noin tunnin. Saavuttuamme perille Ipswichiin, meidän oli tarkoitus ettiä ensin turisti-info. Täällä on tosi hyviä nää turisti-infot. Niissä on kaikenlaisia esitteitä ja ne hoitaa sun puolesta hotellivaraukset yms. ja se on ilmasta palvelua. Aseman vieressä oli kauppakeskus ja ajateltiin, et käydään kattoon sieltä ja jos ei näy siellä, niin kysytään neuvoa. No info ei ollut täällä. Mentiin kysymään Flightcentre-nimisestä kaupasta. Siellä ei osattu neuvoa meitä. Käskettiin lähteä sitä pääkatua ylöspäin ja yrittää löytää jostain kartta. No me lähdettiin heidän neuvojen mukaan. Meillä oli tän turisti-infon osoite. Nähtiin sit yks tyttö, jolta kysyttiin sit neuvoa. Hän osas neuvoa, mihin suuntaan meidän pitää kävellä.

Sekä Ipswichissä että Toowoombassa on paljon kirkkoja

Täällä on säilytetty ja entisöity vanhoja rakennuksia

Jonkin aikaa käveltyämme, meitä tuli vastaan taas sen näköinen ihminen, jolta uskaltaa kysyä neuvoa. Hän käski meidän mennä edelleen sinne suuntaan, minne oltiin kävelemässä. Tultiin semmosen puiston reunalle. Siinä taas arvottiin, et mihin suuntaan meidän pitäis mennä. Lähdettiin vetämään meidän laukkuja ruohokentän poikki. Siellä puistossa oli yhtiä tyttöjä, joilta taas käytiin kysyyn neuvoa. Ne neuvo meidät ylhäällä näkyvien rakennusten luo. Raahattiin sinne laukut ja mentiin sieltä kyselemään. Se paikka oli tämmönen opetuskeskus, jossa oli tietoa sen alueen eläimistä ja kasveista. Lisäksi siinä oli kahvila. No sieltä saatiin neuvot, et mennä takas alas. Me mentiin laukkuinemme takas alas, jossa alettiin tarkemmin kattoon karttaa. Siitä huomattiin, et meidän pitäis vielä kerran kiivetä takas sinne ylös. No sit löydettiin ongelmitta se info. Infossa oli aivan ihana vähän vanhempi nainen. Se anto meille esitteitä Ipswichistä ja käski yhden pojan varata meille hotelli. Oltiin käyty matkalla kysyyn yhdestä motellista majoitusta, mut siellä haisi niin tupakka, ettei edes harkittu sitä.

Jakarandat kukkii edelleen

Ku oltiin lähdössä, niin tää nainen sano, et meidän kantsii mennä toista kautta, mitä oltiin tultu. Se sano, ettei ole niin meluinen se reitti. Mehän mentiin sit sitä reittiä. Se oli kyllä paljon rauhallisempi, mut myös paljon pitempi. Siinä vaiheessa melu ei olis haitannut, jos oltais päästy mahdollisimman lyhyttä reittiä hotellille laukkujen kans. Tää Ipswich on 160 000 asukkaan paikkakunta. Täällä ihmiset pitää sitä tosi huonotasoisena. Sillä on semmonen maine, et siellä asuu pääosin huonompiosaisia ihmisiä. Me ihailtiin kävellessä tän kaupungin maisemia. Siellä oli tosi siistiä ja aivan ihania rakennuksia.

Hotellille saavuttua lähdettiin käymään ruokakaupassa. Meidän hotelli oli tosi hyvällä sijainnilla. Se oli keskustassa, mut vähän siinä laidalla. Ajateltiin, et käydään jossain syömässä, ku meidän hotellihuoneessa ei voi tehdä ite ruokaa. Mentiin ensin kysyyn ruokakaupan aukioloaikaa, ku täällä nekin voi mennä tosi aikasin kii. Sit lähdettiin ettiin ruokapaikkaa. Se olikin tosi haasteellinen homma. Tää turisti-infon nainen oli antanut meille kaks paikkaa, jossa on gluteenittomia tuotteita. Löydettiin ne, mut ne oli menny kii jo viideltä. Lopulta löydettiin italialainen, intialainen ja kiinalainen ravintola, jotka oli auki. Niistä valittiin kiinalainen. Oltiin tuolla ravintolassa koko ajan ainoat siellä syövät asiakkaat. Ulko-ovi kävi koko ajan, ja ihmiset kävi hakemassa sieltä kotiin ruokaa. Ku oltiin syöty, niin käytiin sit hakeen kaupasta jotain aamupalalle. Meillä oli hotellihuoneessa jääkaappi, joten saatiin sinne aamupalatarpeet.

Illalla ei tarvinnut kauan unta odotella. Aamulla noustiin ajoissa ylös. Mentiin ihan ensiksi hoitamaan meille bussikuljetus Ipswichistä Toowoombaan, jonne oli tarkoitus mennä keskiviikkona. Saatiin ostettua liput ilman ongelmia. Noissa turistipaikoissa, ne osaa puhua vähän selkeämmin, et mekin ymmärretään.

Turisti-infossa oltiin saatu tietää, et siinä keskustan Queens Parkissa on useampia osastoja ja yhdellä osastolla on eläinpuisto. Mentiin sit heti aamusta sinne. Kierrettiin se eläinpuisto. Siellä oli kenguruita, liskoja, lintuja ja jotain semmosia lajeja, joita ei ennestään tietty, mut ei edelleenkään. Niillä oli niin vaikeat nimet ja en tiedä olisko niille edes ollu jotain suomennosta. Linnut lensi siellä puistossa vapaana. Ylhäällä oli verkko sitä varten, ettei ne päässy kokonaan karkaamaan alueelta. Otin eka kertaa videon pätkiä. Olen tähän asti ottanut vaan valokuvia. Nyt otin noista eläimistä sekä videota että valokuvia.

Pulleamahaiset liskot

Musta joutsen

Tämän nimi ei jääny mieleen.

Eläin, jonka nimeä ei myöskään muisteta

Tää on urosankka

Oksat häiritsi mun kuvaamista

Mustia kakaduja

Papukaija meni meitä piiloon

Silkkikanoja

Wallabi

Ankkoja

Eläinpuiston lisäks kierrettiin tuolla puistossa japanilainen puutarha. Se oli tosi hieno paikka. Se oli tehty australialaisista kasveista. Siellä oli tosi rauhallinen tunnelma. No nyt ku olin ottanut niitä videoita, niin se teki sen, et kamerassa loppu tila No onneks oli toinen kamera mukana, et sai sillä otettua sit kuvia. Käytiin syömässä täällä puistoalueen ravintolassa. Siellä oli gluteenittomia tuotteita ihan samalla tavalla ku tavallisiakin.

Puistosta lähdettiin käymään meidän hotellilla, et saatiin purettua kuvat koneelle ja näin tilaa uusille kuville.  Hotellille mennessä huomattiin semmonen panttilainaamokauppa. Ollaan etitty MP3-soittimia, mut täällä ei ole niitä myyty kaupoissa. Löydettiin tuolta molemmille soittimet, ja niihin annettiin toimivuustakuu.

Hotellille saavuttua laitettiin nuo MP3-soittimet lataukseen ja lähettiinkin heti jatkamaan meidän päiväohjelmaa. Mentiin käymään meidän hotellin lähellä olevassa museossa. Oltiin kuultu siitä hyvää palautetta ja esitteissä se vaikutti tosi kivalta. Meidän mielestä se oli tosi pieni ja mua kiinnosti erityisesti lapsille suunnattu näyttelyosuus. Tällä kertaa se oli askartelunurkkaus. Aiemmin siellä oli ollu kiipeilyverkkoja yms. Ainut työ, joka teki muhun jonkinlaisen vaikutuksen, oli iso kolmiulotteinen työ. Se oli jättikokoinen nainen, joka makasi sängyssä. Se näytti ihan elävältä. Sen käsissä olevat suonet ja juonteet oli ihan aidon näkösiä. Se oli tehty jostain massasta. Sit se oli maalattu. Tämän työn tekemisestä oli siellä videoesitys. Siitä oli jätetty se maalausvaihe pois. Mua olis kiinnostanut eniten, et miten ne oikeesti on saanut niin aidon näköisesti sen maalattua.

Käytiin ennen tuota varsinaista näyttelyaluetta yhdessä toisessa museon rakennuksessa. Siellä oli kaks taiteilijaa maalaamassa. Niiden töitä oli siellä näytillä ja niitä olis voinut kans ostaa. En yleensä tykkää öljyväritöistä, mut niistä toisen miehen työt oli tosi hienoja. Ne oli niin pikkutarkkoja, et näytti ku ne olis valokuvia. Niissä ei näkynyt kauempaa siveltimen jälkiäkään. Pääosin näiden töiden aiheet oli sieltä Ipswichin kaupungista.

Museosta lähdettiin kävelemään vanhojen talojen korttelialueita. Oltiin siihenkin saatu sieltä turisti-infosta ohjeet. Tää Ipswich on tosi vaihtelevaa maastoltaan. Täällä on paljon mäkiä. Me noustiin yhden mäen päälle, josta näky tosi hienot maisemat sinne alas keskustaan. Matkan varrella olin saanut otettua tosi hienoista taloista kuvia. Täällä lähes kaikki talot on niitä ”queensländereitä”. Niissä on talo tolppien varassa ja siellä maantasossa voi olla autotalli, mut ei asuinhuoneistoja. Terassit kiertää koko taloa ja kaikki kaiteet on tosi koristeellisia.

Tämmöstä näköalaa, jotku kattoo joka päivä terassiltaan

Oli tosi tiheän näkönen kasvillisuus

Ku oltiin siellä ylhäällä, niin alko vähän ripsiä vettä. Päätettiin lyhentää vähän meidän kävelylenkkiä. Asuisin niin mielelläni noissa maisemissa, mitä siellä oli. Pääosin talot on hyväkuntosen näkösiä ja puutarhat hoidettuja, mut totta kai sinnekin mahtuu monenlaista asujaa sekaan. Kartan avulla suunnistettiin sit takas kohti meidän hotellia. Ajateltiin käydä etsimässä jotain ruokapaikkaa, mut nekin paikat, jotka se turisti-infon nainen oli meille neuvonut, ei ollu virallisia ruokapaikkoja, vaan enemmänkin kahvilan tyyppisiä. Ja siellä toisessa myytiin kaikenlaista luomuruokaa. Niinpä päädyttiin siihen, et tilataan huoneeseen pizza puoliksi.

Kysyin hotellin respassa, et jos ne vois tilata meille sen pizzan, ku musta on inhottava puhua englantia puhelimessa ja vielä vaikeampi ymmärtää puhelimen kautta. Käytiin hakeen huoneesta tietokone, ku meillä oli siinä alhaalla ilmanen langaton netti. Saatiin vähän päivitettyä tietoja itsestämme Facebookiin ja katottua Suomen uutisia. Kävin antamassa lapulla sen meidän pizzatilauksen siihen respaan. Se respan nainen alkoikin hoitaa sitä tilausta. Se ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Onneks en edes ite yrittänyt hoitaa sitä.

Saatiin pizza ja maistu ihan pizzalle. Mää uskon, et täälläkin on jotain valmispizzapohjia, joista ne tekee gluteenittomat pizzat. Ainakin olen saanut molemmilla kerroilla, jolloin olen pizzaa syönyt,  saman makuista pohjaa.

Seuraavana aamuna tsekattiin ittemme ulos hotellista. Saatiin jättää laukut sinne säilöön, ku meidän bussi lähti vasta kolmen jälkeen Toowoombaan. Oden MP3-soitin ei alkanut toimimaan. Mentiin takas sinne kauppaan, mistä ostettiin nuo soittimet. Siellä luvattiin, et voi saada rahat takas, tai ottaa joku toinen soitin. Löydettiin sieltä MP4-soitin, joka testattiin siellä kaupassa, et se toimii. Ode makso vähän lisää siihen, et sai ostettua sen. Me maksettiin näistä soittimista kumpikin noin 35 dollaria eli noin 26 euroa. Pitää toivoa, et ne kestää tuon rahan edestä.

Vesitankitkin on koristeltu

Olin lukenut jostain esitteestä, et tuolla Ipswichissä on joku toinenkin kauppakeskus ja sitä ei saa jättää käymättä, jos sinne tulee. No mehän mentiin siihen toiselle ostarille, ja mää kysyin neuvoa yhdeltä pariskunnalta, et mistä tää toinen ostoskeskus löytyis. Saatiin ohjeet, et mennä ensin tän toisen ostarin parkkihalliin ja sieltä keltaista linjaa sit kohti tätä kauppakeskusta. Sen kauppakeskuksen nimessä oli silta, joten tiedettiin, et seurataan ohjeita, jossa mainitaan silta. Olipa mielenkiintoinen reitti sinne kauppakeskukseen. Kävellen sinne ei päässy muuten ku sieltä parkkihallin läpi. Puolen yön jälkeen sinne menee toinen reitti, mut muuhun aikaan pitää käyttää tuota reittiä. Tää kauppakeskus löyty hyvin noilla meidän saamilla ohjeilla. Sieltä löytykin tosi iso kauppakeskus. Me saatiin hyvin kulutettua aikaa siellä. Ostettiin jotain pientä, mää jopa yhden mekon. Käytiin syömässä täällä ja hyvin löyty molemmille syötävää. Oltiin nähty aiemmin jollain semmosta jäätelöä, et purkissa oli ihan minipalloja. Huomattiin siinä syödessä, et siinä vieressä myytiin näitä jäätelöitä. Luvattiin itsellemme tämmöset jäätelöt jälkkäriksi. Niissä olikin heti purkin päällä isosti lukemassa ”gluten free”. Ne oli tosi mielenkiintoisia jäätelöitä. Ne ei sulanut siinä purkissa niinku monesti tavallinen jäätelö sulaa. Mut silti ne ei ollut mitään jäistä. Maistu oikein hyvin munkin suuhun.

Meillä jäi yli puolet tuosta kauppakeskuksesta kiertämättä, ku meidän piti lähteä hakeen hotellilta laukkuja. Olin illalla jo kopioinut mulle jotain musiikkia siihen mun uuteen MP3-soittimeen.  Hotellilta mentiin sit sinne rautatieaseman lähellä olevaan kahvilaan. Siellä kahvilassa mää sit siirtelin vielä jotain musiikkia itelle ja tutustuin Oden MP4-tarjontaan. Ode oli ajatellu ladata sinne enkun sanoja. Positiivareilla on myynnissä semmoset cd:t, joissa on sanoja ja lauseita enkuks. Mentiin hyvissä ajoin sit odottamaan bussin lähtöpaikalle. Kävin tarkistaan vielä kahdelta ihmiseltä, et ollaan oikeassa paikassa odottamassa. Epäilys meinas tulla mieleen, ku meidän bussia ei alkanut tuleen. No lopulta se kuitenkin tuli. Bussi oli jo melkein täys meidän siihen tullessa. Jouduttiin istuun ihan taakse. Ode otti matkapahoinvointilääkkeet, mut mää päätin sinnitellä ilman, ku ei ollut nestettä tablettien nielasemiseen. Matka suju nopeasti, ku kuuntelin pitkästä aikaa musiikkia.

Saavuttiin Toowoombaan viiden jälkeen. Meillä ei ollut tuollakaan varausta hotellista. Ode löysi sieltä bussiasemalta jonkun esitteen motellista, jota kohti lähdettiin kävelemään. Nähtiin pari hotellin kylttiä, mut ku mentiin sinne sisään, niin nähtiin vaan baaritiski ja savuinen pubi. Ei sit menty niihin kysymäänkään yöpaikkaa. Käytiin yhdessä hotellissa kysymässä yöpaikkaa, mut siellä olis maksanut yks yö 160 dollaria, niin se oli meidän mielestä liian kallis. Se ei ollut mikään hyvätasoinen hotelli, niin ei oltais siitä maksettu niin paljon. No jatkettiin sit matkaa. Nähtiin kyltti, jossa mainostettiin motellia. Mentiin sinne sisällä, niin taas tultiin pubin puolelle. Siellä oli henkilökunnasta yks mies näkösällä ja hän neuvo meidät menemään takas ulos ja toisesta ovesta respaan. Vähän ajan päästä tää sama mies tuli sit sinne respaan. Heillä oli tarjolla yöpaikka 90 dollarilla. Tää oli ihan ok paikka. Pimeällä se ympäristö ei ollut mitenkään kaikista houkuttelevin. Käytiin huoneessa lisäämässä vaatteita. Tuolla oli nimittäin aivan valtavan kylmä.

Meidän motellimajoitus

Lähdettiin sit hakeen meille aamupalatarpeita. Respan poika neuvo meille mihin suuntaan lähteä, et löydetään ruokakauppaan. Mentiin hänen ohjeiden mukaan ja tultiin ostarille, jonka ovet oli kuitenkin kiinni. Koko kaupunki oli ihan hiljanen. Nähtiin suurin piirtein yks ehkä vähän humaltunut mies. Hän ensin sano, et mun rakas, mut sit korjas, et eiku rakkaat :D. Mehän oltiin aivan otettuja hänen kohteliaisuudesta :D. Nähtiin siinä tien toisella puolen huoltoasema, jossa oli Colesin kyltti. Mentiin sinne sisälle, mut ei löydetty edes jugurttia sieltä. Kysyin sit myyjältä, niin hän sano, et oikea Coles on vielä auki. Hän neuvo, et pitää mennä toisesta sisäänkäynnistä suoraan Colesiin. No me löydettiin sit parkkihalli, josta tosiaan pääsi vielä kauppaan. Täällä Toowoombassa kaikki muut kaupat meni kii jo viideltä, mut ruokakauppa oli pitempään auki. Ku oltiin saatu ostettua aamupalajutut, niin mentiin ainoaan aukiolevaan ravintolaan syömään; Mc Donalds :D.

Seuraavana päivänä lähdettiin etsimään turisti-infoa. Meillä oli sieltä Ipswichin turisti-infosta saatu kartta, jonka avulla suunnistettiin. Matkaa tänne turisti-infoon oli 3 km. Ku saavuttiin sinne, niin siellä ei ollutkaan niin palvelualttiita ihmisiä. Me saatiin ihan rauhassa katella. Nää ihmiset, jotka oli siellä töisssä, oli kaikki vapaaehtoisia. Täällä eläkeläiset tekee tosi paljon vapaaehtoistyötä. Mää aion kans sit eläkeläisenä olla yhtä pirteä ja käydä tekemässä jotain vapaaehtoistyötä. En ole vielä keksinyt mitä, mut enköhän ehdi keksimään :D. Saatiin kuitenkin tuolta sit parempi kartta ja jotain pientä opastusta. Nämä kyseli meidän matkasta. Sit ne kysy, et puhuuko aussit hyvää englantia. Sanoin, ettei mun mielestä :D. Ne sano, et se johtuu siitä, et he puhuu niin nopeaa. Mää kyllä sanoin, et se johtuu mun mielestä siitä, et ne ei artikuloi, vaan puhuu huulien välistä liikuttamatta huulia :D.

Päätettiin lähteä käymään Toowoomban museossa. Siellä piti olla joku kukkanäyttely. Meidän reitti meni Queens Parkin ohi. Mulla joku tikku tökkäs jalkaan niin, et siitä alko tulla verta. Mentiin tuonne puistoon, ku tiedettiin, et siellä löytyy vessoja ja voin käydä vähän puhistamassa jalkaani. Istuskeltiin sit hetken aikaa siellä puistossa ja nautittiin ihanasta ilmasta. Nyt olikin tosi hyvä ilma. Me jatkettiin matkaa niin, et kuljettiin sen puiston läpi. Siellä oli aivan ihania istutuksia, jotka oli tehty pääosin orvokeista ja petunioista. Niitä oli kaiken värisiä ja mielettömät määrät. Niistä tuli tosi hienoja kukkaryhmiä. Ku päästiin tän puiston toiseen päähän, niin hoksattiin, et se museo onkin siinä vastapäätä. Siinä museon pihalla oli tuulimyllyjä. Ne ei ollu ihan eilen siihen laitettuja. Ne oli aika vanhan näkösiä. Mut ihan toimivia ilmeisesti. Mentiin tänne museoon. Sinne oli sisäänpääsy meidän mittapuun mukaan paljon. Päätettiin mennä sit siihen museon kahvilaan syömään lounaat.

Ei ihan onnistunut asettuminen kukan keskukseksi :)

 

Lounaan jälkeen lähdettiin sit takas kohti Toowoomban keskustaa. Mentiin ensin käymään Greyhoundin toimistossa, ku ei oltu vielä varattu matkoja takas Brisbaneen. Bussilla suoraan Brisbaneen olis ollu kalliimpi, ku sillai, et ensin mennään Ipswichiin bussilla ja sieltä junalla Brisbaneen. Me otettiin se halvempi vaihtoehto. Me lisäks tykätään enemmän matkustaa junalla, niin senkin takia se oli parempi vaihtoehto.

Täältä löytyy monenlaisia kieltomerkkejä

Tiettiin, et Mc Donaldsissa saa käyttää langatonta nettiä. Ajateltiin, et haetaan kone hotellilta ja mennään Mäkkiin. Matkalla nähtiin yks kirppari. Mentiin käymään siellä, ku ajateltiin, et ostetaan kengät sinne Suomi-seuran juhliin kirpparilta, ku ei voida niitä ottaa mukaan. Ei viitsi maksaa kovin paljon kertakäyttökengistä. Odelle löyty sieltä kengät. Mulle ei löytynyt kenkiä, mut löysin tosi kivoja satukirjoja, joissa oli mukana cd:t. Niissä cd:illä on se satu kirjoitettuna, kuunneltavana ja sit on jotain pelejä aina liittyen siihen kirjaan. Ne makso dollarin kappale. Ostin niitä kuus. Ne oli esim. Tuhkimo, Ruma Ankanpoikanen ja Pinokkio. Käytiin sit hotellilla hakeen se kone ja määkin lisäsin vähän vaatetta. Odella oli ollut koko päivän pitkähihainen ja sen lisäks mun takki. Mää olin ollu t-paidalla.

Ennen mäkkiin menoa käytiin siellä kauppakeskuksessa, ku kaupat oli kerrankin auki. Meillä oli se läppäri repussa, mut reppu oli vähän pieni, niin ei saatu vetskaria kunnolla kii. Raahattiin sitä sit vuorotellen.  Ostettiin tuolta kauppakeskuksesta meille askelmittarit. Ollaan koko ajan kävelty tosi paljon, mut ku ei ole ollu mitään dokumenttia, niin ei ole voinut edes heiaheiaan sitä päivittää. Ostettiin ihan perusmittarit. Ollaan laskettu,et jos käveltäs 36 km/viikko tää loppu aika, niin sillon tulis kävelyä yli tuhat kilometriä. Siinä on hyvä ja ihan realistinen tavote.

Mäkissä oli mielenkiintoinen systeemi menossa. Siellä puhdistettiin kattoritilöitä ja lattioille laitettiin ihan seinän vieruksille jotain ainetta. Siellä oli ilmeisesti ollu jotain elukoita, joita ne nyt yritti hätistää pois.

Mäkistä käveltiin sit takas hotellille. Meillä tuli tuolle päivälle aivan mielettömästi kävelyä. Se turisti-info oli 3 km keskustasta, niin sinne kävely oli jo yksistään 6 km. Hotellilla mää sit laitoin mun askelmittariin asetukset oikein, et pääsisin keräämään het seuraavasta päivästä askelia.

Tuulivoimaa

Aamulla meillä oli jo yhdeksältä lähtö kohti Ipswichiä. Lähdettiin hyvissä ajoin käveleen sinne bussiasemalle, ku sinne oli reilu kilometrin matka. Asemalla kävi niin nolo juttu. Ode meni sinne asemalle edeltä ja mää tulin perässä. Siinä ovella menin selkäedeltä ku vedin sitä pyörillä kulkevaa laukkua perässäni. En huomannut, et siinä on kaks askelmaa sinne sisälle, niin määhän pyllähin siihen kaikkien näkösälle. Kerrankin oli jotain hyötyä takapuolen pehmusteista. Auttavia käsiä olis ollu tarjolla, mut enhän mää mitään apua tarvinnu. Ainut, mitä tässä kävi, niin mulla katkes kolme kynttä. Mut ne olikin jo liian pitkät, niin tulipa sit samalla lyhennys. Yhteen tuli sen verran reilu lyhennys, et siitä tuli vähän verta. Odella oli kuitenkin laastarit mukana, niin siitäkin selvittiin hyvin.

Paikallisia puita

Aboriginalien taidetta

Bussi- ja junamatkat meni meillä vanhasta muistista. Osattiin hienosti takas sinne meidän tuttavaperheeseen Brisbaneen. Blogi jatkuu sit taas sieltä tutuista maisemista.