Eka viikko Brisbanessa

Lähdimme silloin 7.10. sieltä Ellin boksista. Elli vei meidät bussipysäkille. Jätimme osan tavaroista Ellille odottamaan meidän seuraavaa vierailua. Silti meillä riitti kannettavaa. menimme ensin bussilla Landsboroughń rautatieasemalle. Meidän kans oli bussissa nainen, joka näytti olevan menossa myös junalle. Kysyin, et onko hän menossa Brisbanen junaan ja voimmeko seurata häntä, että osaamme toimia oikein ja mennä oikeaan junaan. Hänhän oli oikein otettu tästä pyynnöstä. Olimme kuulleet, että lippu pitää leimata jo asemalla. Junissa ei ole leimauslaitteita ollenkaan. Tää asema oli tosi hiljainen asema, joten ei olis ollu ongelma itsekään siellä toimia. No saimme juttuseuraa tästä naisesta. Hän kyseli meidän reissusta ja sano meidän olevan rohkeita tyttöjä.

Minä ja avulias nainen

Junamatka kesti noin tunnin. Me jäätiin pois Eagle Junctionin asemalla. Meitä tuli sieltä hakemaan sen perheen äiti, jossa meidän ystävä on lastenhoitajana. Tämä perhe on kahden vuoden työkomennuksella Suomesta. Tässä perheessä on 4 lasta. Vanhin käy täällä paikallista koulua. Hän on ensimmäisellä luokalla. Toisiks vanhin lapsista käy kindiä eli päiväkotia. Kindiä on joka toinen viikko 2 päivää ja joka toinen viikko 3 päivää. Kaksi nuorinta ovat kotona. He ovat vuokranneet omakotitalon, jossa on yläkerta tämän perheen käytössä ja alakertaan he ovat tehneet tälle lastenhoitajalle oman huoneen. Me yövyimme täällä lastenhoitajan yli 30 neliöisessä huoneessa.

Tuttavaperheemme koti

Illalla tänne perheeseen tuli kylään Alli, joka oli ollut meidän kanssa jo Fraserilla ja sit Viinikan Joonatan (kotoisin Ruotsista, mut äiti suomalainen). Joonatan on lomailemassa, mut on nyt tehnyt töitäkin tuolla Australiassa. Hänellä on tarkoitus lähteä noin kuukauden päästä pois Australiasta ja mennä purjehtien Singaporeen. Singaporesta hän jatkaa sit matkaa kotiin. Meillä oli tosi kiva ilta. Tämä perheen äiti oli laittanut meille kaikille ruoan. Meidän nukkumaanmenoaika meni ohi, kun juttua riitti, kun pitkästä aikaa näki enemmän suomalaisia. Me oltiin sit koko porukka yötä tässä perheessä.

Aamulla lapset heräs jo kuuden jälkeen. Joonatan oli noussut kans, ku sillä oli aamulla töihin. Hän oli keittänyt lapsille puurot ja syöttänyt ne. Enpä ole monesti nähnyt noin reipasta, luulisin 25-vuotiasta, poikaa. Me heräiltiin sit vasta 9 aikaan. Oltiin sovittu, et pidetään naisten päivä. Mentiin koko naisporukka Outletiin. Tässä Outletissä oli kaikkea mahdollista tavaraa, keittiötavaroista vaatteisiin. No mehän saatiin helposti täällä aika kulumaan. Käytiin välissä syömässä. Täälläkin oli hyvä systeemi, et oli koko ravintola-alueella yhteiset pöydät ja jokainen pysty ostamaan mistä paikasta tahansa ruoan ja silti syömään yhdessä. Me päästiin vähillä ostoilla, ku koko ajan takaraivossa on tieto siitä, et kaikki mitä ostaa, pitää raahata rinkassa.

Outletista mentiin sit ruokaostoksille. Täällä Lidl on nimeltään Aldi. Mentiin käymään siellä. Tehtiin jokainen itsellemme ruokaostoja. Lidleissä ei ole täälläkään gluteenittomia tuotteita. Täältä menimme vielä käymään semmosessa terveyskaupassa. Siellä myytiin mausteita, siemeniä, pähkinöitä, vitamiineja ja erityisruokia. Ostettiin sieltä yks gluteeniton makea maistiainen meille yhteisesti jaettavaksi. Mentiin oikeastaan hakemaan inkiväärijauhetta. Tän suomalaisen perheen isä oli tuonut Suomesta viiliä mukanaan. Tullissa oli selvityksen jälkeen saanut tuoda rajan yli. He saivat siitä viilinsiemenen ja ovat tehneet nyt siitä uusia viilejä. He laittavat tätä inkiväärijauhetta siihen viilin päälle. En usko, et olis mun suuhun sopivaa J.

Ilta meillä kului siinä kotosalla ollessa. Sunnuntaina oli paikallisessa kirkossa suomenkielinen jumalanpalvelus. Mun edellinen jumalanpalvelus oli tainnut olla silloin, ku olin kanttorinsijaisena. Jumalanpalveluksen jälkeen oli kirkkokahvit. Siellä on systeemi, et jokainen vuorollaan järjestää nää kirkkokahvit.

Luterilainen kirkko

Lähdettiin sit täältä kirkolta keskustaan. Me mentiin sinne kävellen. Menimme ensin South Bankin alueelle. Tää suomalainen perhe meni sinne uittamaan lapsiaan. Tuo South Bank on keskellä kaupunkia oleva uimaranta. Siinä on hiekkaranta ja tosi hyvä uintipaikka lapsille. Käytiin kuvaamassa lapsia siinä, ku ne polski. Me jatkettiin sit matkaa eteenpäin. En ollut syönyt aamupalan jälkeen mitään, ku eihän siellä kirkkokahveilla ollut tietenkään mulle mitään sopivaa syömistä. Lähdettiinkin sit etsimään jotain ruokapaikkaa. Löydettiin tosi hyvä paikka. Siinä oli ihan erillinen gluteeniton menu. Sain grillattua kanaa ja salaattia. Pitihän meidän palkita meidän kävelyurakka sit vielä hyvällä jäätelöllä. Täälläkin jäätelökioskissa oli lista, josta näki, mitkä tuotteet on gluteenittomia. Suomessa sais ottaa mallia tästä Australian systeemistä.

South Bankin uimaranta

Nää on kukkinut koko sen ajan, mikä ollaan oltu Brisbanessa

Jätskien jälkeen me käveltiin sinne ydinkeskustaan. Kuvasin hienoja rakennuksia ja maisemia. Keskustassa käytiin matkamuistokaupassa, josta tarttui jotain pientä tuliaista. Käytiin myös ihailemassa UGG:n liikkeessä niiden kenkiä. Ne on täälläkin mun mielestä vielä kalliita. Ne on noin 150 dollaria eli noin 100 euroa. Ja tuo hinta on niiden lyhytvartisten. Tuolla keskustassa oli liikkeellä paljon muitakin ku me. Istuttiin katteleen ihmisiä. Siinä riitti viihdykettä meille pitkäksi aikaa. Täällä katukuva on oletettavasti samanlainen ku Amerikassa. Täällä on aivan valtavasti tosi lihavia ihmisiä. Siinä hämääntyy oman koon suhteen. Alkaa pitää itteä normaalikokoisena noiden ylilihavien joukossa. No onneks peili ja kamera kertoo vielä kuitenkin jotain. Palasimme takaisin bussilla. Meitä oli odottamassa kasvissosekeitto. Tuo perheen äiti on uskomaton. Se laitto ruoan meille kaikille, vaikka sille ei olis tosiaankaan kuulunut meidän ruokkiminen.

Ibiksiä

Jäätelöauto

Mun suosikkikuva

Yks hauskoista rakennuksista

Maanantaina oltiin ihan siinä kotoilemassa. Minä pidin kotikoulua noille perheen kotona oleville. Askartelimme ja teimme jotain tehtäviä semmosista tehtävävihkoista. Tän perheen 3-vuotias poika on tosi taitava kynän käytössä. Hän värittää kuvia niin, ettei mene yhtään yli. Hän sanoo, et jos värittää rauhassa, niin silloin pysyy viivojen sisällä, mut jos värittää ihan kovaa, niin sit menee yli J. Pidimme pienempien nukkuessa tän 4-vuotiaan tytön kanssa naisten hetken. Joimme kaakaota ja kahvia sekä juttelimme rauhallisesti hiljaisella äänellä. Hän pitää näitä naisten hetkiä lastenhoitajan kanssa, kun pienemmät nukkuvat.

Tuon perheen äiti lupas kysyä, et jos me voitais vierailla siellä vanhimman lapsen koulussa. Sieltä luvattiinkin, et voidaan mennä heti tiistaina. Menimme illalla lähikauppaan ostamaan eväät koulupäivää varten. Kouluun pitää tuoda lastenkin kaksi eväspakettia. Me ostettiin jugurttia, marjoja, banaania ja appelsiinia.

Vanhempien pitää saattaa lapset täällä kouluun. Aamulla kävelimme yhdessä tän perheen äidin kanssa sitten sinne koululle. Hän esitteli meidät opettajalle. Tässä luokassa, johon menimme, oli 25 oppilasta, opettaja ja avustaja. Oppilaat aloittavat täällä Prep-luokan 4,5-vuotiaana ja ensimmäisen luokan 5,5-vuotiaana. Tää perheen vanhin tyttö on 6-vuotias ja hän oli käynyt Suomessa vuoden englanninkielistä päiväkotia. Ajateltiin, et hänen kannattaisi mennä Prep-luokalle ensin, koska hänen englannin kielensä ei ole niin vahva. Hän oli siinä luokassa vajaan 2 viikkoa, kun opettaja sanoi, ettei hänen kannata olla siinä luokassa, koska hän selviytyy ihan hyvin 1. luokan tavoitteista. Hän siirtyikin sit suoraan 1:lle luokalle.

Julkinen koulu

Aamulla tässä luokassa oli ensin aamupiiri. Lapset istuivat koulupuvuissaan puolikaaressa lattialla. Heillä on joka tiistai viidellä lapsella esitys. Esityksen aiheet on opettaja yleensä määrännyt. Nyt heillä oli lukukausi niin alussa, ettei valmiita aiheita ollut annettu, vaan jokainen sai itse päättää aiheensa. Kuulimme esitykset esimerkiksi perheen lomamatkasta ja hirviöistä. Täällä kannustetaan lapsia esittämiseen ja ilmaisuun. Aamupiirissä oli näiden esitysten lisäksi lyhyt päivän ohjelman kertaus ja nimenhuuto. Kun nimenhuuto oli ollut, niin eräs oppilaista meni viemään nimilistan toimistoon. Täällä toimisto on paikka, jonne ilmoitetaan poissaolijat. Toimiston täytyy tietää ketä on paikalla, jos tulee jokin onnettomuus. Tästä syystä opettajien tulee toimittaa poissaolijoista lista sinne toimistoon. Toimistosta hoidetaan myös oppilaiden lääkkeiden annot ja säilytykset. Opettajat eivät anna koskaan mitään lääkkeitä. Se kuuluu tälle toimiston henkilökunnalle.

Näkymää luokkahuoneesta

Kauppaleikkipaikka

Aamupiirin jälkeen opettaja oli jakanut tehtävät 4:lle pöydälle. Luokka jaettiin 4:ään osaan ja minä, Ode, avustaja ja opettaja otettiin jokainen yksi ryhmä. Heillä ei ole luokassa tavallisia pulpetteja, vaan heillä on pienet pöydät. Minun ryhmä oli preppiläisiä. Sain kirjan, jossa joka sivulla oli lause, joka alkoi ”I am in the” ja loppuosa vaihteli. Nämä preppiläiset osasivat ennestään lukea I am. Minä luin sen alun heille kokonaan ja harjoittelimme ensin tuon jokaisella sivulla olevan lauseen alun. Sen jälkeen näytin aina sivulla olevaa kuvaa, jossa lapset olivat jossakin paikassa esimerkiksi teltassa. Lasten tuli arvata, miten lause voisi jatkua. He arvasivat hienosti. Ainoastaan maja tuotti vaikeuksia. Kun olimme lukeneet sitten jokaiselta sivulta sen lauseen, niin lapset saivat monisteen, jossa oli tuota lauseen alkua kirjoitettavana. Kun jokainen oli kirjoittanut tuon monisteen valmiiksi, oli meillä vielä pelin pelaamista. Tämä peli olikin kiva. Tässä pelissä oli ihmisen osia, joista tuli koota valmis hahmo. Nopalla heitettiin lukema, jota verrattiin ohjekortin numeroon, joka määräsi, minkä osan sinun tuli ottaa. Tässä harjoiteltiin numeron ja lukumäärän yhdistämistä. Jos ruumiinosat olisivat olleet kirjoitettuna, niin se olisi ollut hyvä harjoitus myös suomalaisille lapsille ruumiinosien englanninkielisien nimien opetteluun. Voi olla et mun luokkaan tulee tällainen peli J. Nämä lapset olivat tosi rauhallisia ja eivät hermostuneet, vaikka joku kerta heittivät lukeman, jonka he olivat jo aiemmin saaneet. Kerkesimme pelata kaksi kierrosta.

Kirjanurkkaus

Aamun ensimmäinen tunti kestää täydet kaksi tuntia. Kun olimme kaikki lopettaneet ryhmätyön, niin opettaja pyysi meitä auttamaan kuvaamataitotyön kanssa. Me menimme Oden kans ohjaamaan lapsille maalausta. He olivat maalanneet aiemmin taustan koalaa varten. Meidän tuli ohjata heitä koalan maalaamisessa. He maalasivat tämän koalan harmaalla värillä. Me huolehdimme, että he väriä riitti ja että he tekivät huolellista työtä. Sitä mukaa, kun työt kuivuivat, niin avustaja alkoi jatkamaan koalan tekemistä lasten kanssa. He liimasivat silmät, nenän korviin ja mahaan vanua sekä piirsivät suut. Näistä töistä tuli aivan ihania. Luokassa opettaja teki sillä aikaa toisten lasten kanssa matematiikan harjoituksia. Heillä ei ole kirjoja käytössä, vaan he tekevät pääosin monisteita. Heillä on erilaisia projektivihkoja, jonne nämä monisteet liimataan. Kuvaamataidon työtkin tehdään vihkoihin, jolloin niitä tulee harvoin näkyville. Näistä projektivihkoista tulee lapsen portfolio. Emme kerenneet saada kaikkia maalauksia valmiiksi ennen välitunnin alkamista.

Ode auttaa poikia

Välitunnilla oli ensimmäisen lounasboksin syöminen. Vanhempia oli valvomassa tätä ruokailua. He huolehtivat myös, että roskat menivät roskiin ja lakaisivat koulun pihaa. Me kävimme syömässä henkilökunnan tilassa eväämme. Välitunti ruokatunnin kanssa kesti yhteensä 30 minuuttia.

Välituntivälineistöä

Meillä oli puhetta, et olen erityisopettaja, niin tämä opettaja soitti tämän koulun kuulovammaisten luokkaan ja kysyin, jos me voisimme vierailla siellä heidän puolellaan. He antoivat luvan meidän vierailulle. Näissä luokissa oli huonokuuloisia ja implantoituja lapsia. Heidän työntekijöistään osa oli täysin kuuroja. Siellä käytettiinkin koko ajan viittomakieltä. Suomen viittomakieli erosi täysin tästä australian viittomakielestä. Jo aakkosetkin eros niin, et he viittoivat ne kahdella kädellä. Vierailimme kahdessa eri luokassa. Luokissa oli 5 – 6 oppilasta ja opettaja + 1 – 2 avustajaa. Näissäkään luokissa ei ollut kirjoja käytössä. Heille opettaja oli itse tehnyt tehtävät. Ne eivät olleet valmiita monisteita. Opettaja myönsikin, et tuntien valmisteluun menee paljon aikaa. Se, että heillä ei ole kirjoja ei niinkään ole ihmeellistä. Heillä ei ole myöskään yhteistä opetussuunnitelmaa. Nyt ollaan tekemässä Queenslandin alueelle yhtenäistä opetussuunnitelmaa. Mut jos lapsi muuttaa vaikka Sydneystä Brisbaneen, niin hän on voinut opiskella ihan eri asioita aiemmassa koulussaan. Tapasimme toisessa vierailuluokassa avustajan, joka oli kuuro. Hän olisi halunnut kovasti kommunikoida meidän kanssa. Jouduimme kirjoittelemaan viestimme hänelle ja hän meille, että pystyimme ymmärtämään toisiamme.

Nyt oppitunti kesti vain 1 h 15 min. Jälleen oli lounastauko. Oppilailla ja meillä oli toiset eväät syötävänä. Oppilailla oli mitä ihmeellisimpiä eväitä. Ne eivät olleet todellakaan terveellisiä eväitä. Heillä oli leivonnaisia, limsaa, sipsejä yms. Näimme yhden ainoan riitatilanteen koko päivän aikana. Huomiota kiinnitti kuitenkin se, että pihalla oli useampi lapsi, jolla ei ollut kavereita. Puolen tunnin tauon jälkeen palasimme aamulliseen luokkaamme. Jatkoimme maalausten valvomista ja askartelun tekemistä. Saimmekin kaikkien työt valmiiksi. Kun palasimme luokkaan, niin opettaja pyysi tätä meidän tuttavaa näyttämään hänen vihkonsa meille. He olivat tehneet itse jokaiseen vihkoon suojakannet. Heillä oli ympäristöopin, englannin, matematiikan ja kuvaamataidon asioita näissä vihkoissaan. Kun olin katsonut nämä vihkot, niin tämä opettaja pyysi, et alkaisin luetuttamaan oppilaita. Opettaja oli kuunnellut jokaisen oppilaan lukuläksyn sillä aikaa, kun olimme teettämässä näitä maalauksia ja askarteluja. Hän oli laittanut uuden lukuläksyn heidän kansioonsa. Oppilaat saavat joka päivä ainoastaan lukuläksyn. Heidän tulee lukea yksi kirja. Aluksi kirjat ovat lyhyitä, mutta nyt osalla oli jo pitkiä tarinoita. Luetutin oppilaille näitä heidän uusia lukuläksyjään. Osa oli tosi taitavia, mut osalla oli vielä paljon harjoiteltavaa. Tämä viimeinen tunti kesti 1,5 tuntia. Päivän päätteeksi oppilaat istuutuivat vielä lattialle puolikaareen. Oppilaat kiittivät opettajaa koulupäivästä ja kävivät sanomassa opettajalle näkemiin.

Luokassa oli lelujakin

Kävelimme kotiin tämän perheen tytön opastuksella. Hän kysyi, et mitä reittiä haluamme mennä. Vastasin, et lyhintä. Hän lähti johdattamaan meitä. Tämä reitti ei ollut ihan lyhin. Olimme kävelleet noin puoli tuntia, niin olimme takaisin koulun kohdalla J. Reitti oli kuitenkin kaunis maisemareitti J. No lopulta saavuimme kotiin. ilta meni sit siinä sulatellessa. Olimme myös kysyneet, et jos voisimme vierailla myös kindissä. Kindin opettaja oli laittanut viestiä, et voisimme mennä keskiviikkona. Kävimme taas illalla ostamassa meille kindi-eväät.

Aamulla menimme autolla tänne kindiin, koska sinne oli sen verran pitkä matka. Tässä kindissä opetetaan lapsia omatoimisuuteen. Tämä o n yksityinen kindi. Alkuvuodesta kodit ovat saaneet paksun vihkosen, jota kindi olettaa ja odottaa kodilta. Siihen liittyy siivouksia, talkoita, apuna olemista yms. Aamulla lapset tyhjensivät repuistaan eväät, petivaatteet yms. oikeille paikoille. Aamu aloitettiin aamupiirillä. Täälläkin oli lapsillä esiintymisiä. Kuulimme esityksiä esimerkiksi perheen lomamatkasta, lempileluista ja sammakosta. Sammakon esittelijällä oli mukana jopa oikeita nuijapäitä.

Aamupiiri

Täällä kindissä on semmoinen systeemi, et luonnontieteellinen museo tuo säännöllisesti sinne vaihtuvia näyttelyitä. Aiemmin oli kananäyttely, johon kuului hautomakone, jossa munista kuoriutui tipuja ja kaikkea muuta kanaan liittyvää materiaalia. Nyt oli perhos- ja toukkanäyttely. Tähän kuului plaseroituja perhosia ja kovakuoriaisia, eläviä perhosen toukkia,  yms. Lapset saivat ottaa näitä toukkia käteensä.

Ötökkänäyttely

 Esitysten jälkeen he lauloivat muutaman laulun yhdessä. Sen jälkeen lähdettiin ulos. Aikuiset olivat tehneet pihalle valmiiksi monenlaista tekemistä. Yhdessä pisteessä oli maalausta, yhdessä koordinaatiorata, yhdessä erivärisiä vesiä astioissa ja sit semmonen taulu, joka oli kolmion muotoinen. Nää taulut oli maalattu liitutaulumaalilla. Niihin pysty kiinnittämään semmosia ratoja, joita pitkin vesi kulkee. Lapset kaatoivat vesiä näitä ratoja pitkin. Ne menivät johonkin astiaan lopulta. Vesien värit muuttuivat näissä sekoituksissa. Sen lisäksi oli koordinaatiorata ja astia hiekkalaatikolla, jossa oli punaista vettä. Tämä lastentarhanopettaja laittoi vesihanan auki ja alkoi tekemään lasten kanssa veneille uomaa. He kaivoivat hiekasta väylän, johon tämä vesi meni ja uittivat sitten veneitä. Lapset saivat vapaasti valita tekemisensä. Yhdet pojat toivat ulkovälinevarastosta lisää välineitä koordinaatioradalle. He käytännössä tyhjensivät tämän varaston. Aikuiset eivät rajoittaneet heitä tassä touhussaan.

Maalauspiste

Vesileikkejä

Lastentarhanope hiekkavesileikeissä

Tämmösiä putkia oli leikkivälineenä

Pojat tyhjensi tuon ulkovaraston tavarat leikkeihinsä

Motoriikkarata

Hauska keinu

Kaikenlaista kierrätysmateriaalia leluina

Kun aika alko olla lopuillaan, niin lastentarhanopettaja lauloi heille, että 5 minuuttia on jäljellä. Kun tämä 5 minuuttia oli mennyt, niin he alkoivat kaikki yhdessä siivoamaan välineitä pois. Ryhmässä oli kaksi erityislasta, down-tyttö ja kehitysvammainen poika. Hekin osallistuivat ihan samalla tavalla siivoamisiin kuin kaikki muutkin. Kun kaikki tavarat oli siivottu, niin lapset menivät istumaan portaille. Aamulla oli arvottu päivän järjestäjät. He saivat antaa luvan yhdelle lapselle kerrallaan mennä käsien pesulle. Järjestäjät kävivät hakemassa aikuisten lounaat jääkaapista. Lapset ottivat omat eväänsä kylmälaukusta. Täälläkin oli epäterveellisiä eväitä. Oli esim. kääretorttua eikä edes leipää tai jotain hedelmää.

Lounaan jälkeen lapset menivät sisäleikkeihin. Sisällä oli leluina erilaisia käytöstä poistettuja sähkölaitteita. Oli tietokoneiden näppäimistöjä, näyttöruutuja, hiiriä, puhelimia yms. Sen lisäksi sisällä oli mahdollisuus leikkiä legoilla, nukeilla tai autoilla. Yhdessä pisteessä oli savitöiden tekoa ja yhdessä askartelua. Muuten lapset leikkivät vapaasti, mutta tässä savipisteessä ja askartelupisteessä oli aikuinen kaverina.

Sisällä oli rikkinäisiä sähkövälineitä leluina

 Kun tämä hetki oli loppu, niin lapset siivosivat kaikki muut pois, mutta sähkövälineet sai jäädä paikoilleen. Lapset söivät tässä vaiheessa toiset eväät. Ennen eväitä lapset laittoivat itselle nukkumispaikat. He ovat tuoneet kotoa patjan, peiton, lakanan ja tyynyn. Kun lapset olivat syöneet eväänsä, he tulivat omille nukkumapaikoille. Heidän ei tarvinnu nukkua, mut jokaisen piti makoilla hiljaa paikallaan. He saivat katsoa kirjoja. Osa lapsista nukahti päiväunilleen. Lapset saivat nousta ylös noin 45 minuutin jälkeen. He keräsivät itse petipaikkansa pois ja veivät kaikki tavarat omille paikoilleen. Kun kaikki tavarat oli saatu siivottua, niin lapset kokoontuivat puolikaareen. Me oltiin luvattu, et opetetaan heille yks suomalainen laulu. Me opetettiin heille”Pää, olkapää, peppu, polvet varpaat” –laulu. Tästä meidän tuttavaperheen tytöstä oli tosi hauska, kun nämä paikalliset eivät osanneet sanoa r-kirjainta. Meidän opettaman laulun jälkeen tämä lastentarhanopettaja kertoi lapsille sadun. Teimme niin, että hän sanoi lauseen englanniksi ja minä käänsin sen suomeksi. Tämä meidän tuttavaperheen tyttö ei osaa vielä kovin hyvin englantia ja hän oli tosi onnellinen, kun hän ymmärsi sen sadun. Lopuksi oli vielä yhteislauluja. Täällä päiväkodissa ei korotettu ääntä. Aikuiset kielsivät lapsia nuotilla. He lauloivat aina, kun halusivat ohjeistaa lapsia. Uskon, että tuossa päiväkodissa lapsista tulee tosi luovia. He saavat turvallisessa ympäristössä toteuttaa itseään.

Kiva idea matikkaan

Illalla käytiin kattoon tän perheen vanhimman lapsen partiovala. Hän sai valan jälkeen merkit, et on oikea partiolainen. Lähdettiin täältä partiovalatilaisuudesta kattoon lepakkoja. Tuolla on semmonen lepakkopuisto, jossa on noin 30 cm:n kokoisia lepakoita. Ne roikkuu päivän niissä puissa ja illalla auringonlaskun jälkeen ne lähteen lentoon. Niitä oli varmasti satoja niissä puissa. Ne oli tosi hienon näkösiä. En saanut otettua niistä kunnollisia valokuvia, ku ne lensi niin nopeasti. Mut ne oli ihan semmosia ku batmanit. Otin sit jonku pätkän videota, et saa edes jotain muistoa siitä.

Näkyy vähän sitä määrää, jota noita lepakoita oli

Torstaina me mentiin läheiselle ostarille. Käytiin perheen kahden nuorimman ja tämän meidän ystävän kanssa. Tämä perheen nuorin halus kävellä siellä ostarilla niin, et se piti mun etusormesta kii. Hälle ei kelvannut muiden sormi. Ostettiin kesäkurpitsaa ja jauhelihaa, et saadaan tehdä kesäkurpitspataa. Eipä olla sitäkään pitkään aikaan syöty, ku ei ole ollut uuneja missään paikoissa. Syötiin jätskit ostarilla ja lähdettiin takas kotiin. Illaks oltiin suunniteltu keskustaan menoa, mut sillon sato aivan hirveästi. Mentiin sit ostarille syömään. Intialaisessa oli niin hyvin, et kaikki ruoat oli gluteenittomia. Muuten ilta meni netissä surffatessa.

Perjantaina mää tein kesäkurpitsavuokaa lounaaksi. Kyllä maistu hyvälle. Ruoan jälkeen lähdettiin keskustaan Oden kanssa. Oltiin sovittu treffit Allin kanssa. Keskustassa käytiin Botanic-gardenissa. Siellä oli tosi mielenkiintoisia puita. Niissä puissa oli monta runkoa. Eli nää puun oksat kasvaa maahan ja kiinnittyy siihen maahan. Ne on niin vahvoja, et mitkään portit eivät ole puun kasvun esteenä. Käytiin tuolla puutarhassa juomassa päiväkahvit. Siellä myytiin gluteenittomia pikkuleipiä. Ne oli jopa ihan hyvän makusia. Nähtiin hienojen kukkien ja puiden lisäks liskoja ja lintuja. Oli tosi hauska, ku yks ibiksen poikanen yritti selvästi kertoa sen emolle, et sillä on nälkä. Se emo katto aina sitä poikasta ja otti kepin suuhunsa. Aivan ku se olis yrittänyt opettaa sille, miten ite ruokaa etitään. Nää puistot on aivan uskomattomia. Ja se, et ne on ihan keskellä kaupunkia.

Oksat kasvaa alas vähän niinku uudeks rungoksi

Puut ei kunnioita aitoja kasvaessaan

Puistosta jatkettiin matkaa keskustan kävelykadulle. Käytiin taas matkamuistomyymälässä. Ostettiin nyt lisää jotain tuliaista. Mää keskityin tuolla keskustassa ihmisten kuvaamiseen. Sain hyvää materiaalia jääkaapin oveen ja peiliin. Jääkaapin oveen muistutukseks, et miten voi käydä, jos liian usein aukasee sen oven ja peiliin, ettei ite olekaan niin paha, ku joku toinen J. Käytiin sit vielä syömässä tuolla keskustassa. Oli tosi vaikea löytää paikka, jossa on gluteenitonta syötävää. No sain toisen kerran intialaista, ku se oli ainut, josta löydettiin gluteenitonta.

Lauantaina lähdettiin tuon perheen mukana koala-parkiin. Ennen puistoon menoa syötiin eväät. Jälleen kerran se perheen äiti oli tehnyt meille kaikille aivan ihanat eväät. Eväiden jälkeen lähdettiin puistoalueelle. Siellä oli koaloiden lisäks paljon muitakin eläimiä. Käytiin kattoon lammaskoira-show ja petolintu-show. Mulla oli tosi kipeä olo siellä. En jaksanut käydä kaikissa paikoissa, missä muut kävi. Istuskelin ja oottelin toisia. Koalat ja kengurut oli aivan ihania. Ihmeteltiin, et miks kengurun poikaset on kaikki niin siellä emon pussissa, et niillä näkyy jalat. Tää perheen isä ties kertoa, et emolla on nisät siellä pussin pohjalla. Sit se sano, et eihän ne olis piirustuksissa niin nättejä, jos ne piirrettäis niin, et sorkat näkyy pussista. Et jos piirtää sen pään näkyville, niin se on paljon kivemman näkönen piirustus J.

Tää on otettu zoomilla tosi kaukaa, siks vähän oudon näköinen

Surullinen opossumi

Lähdettiin sieltä puistosta katteleen lähiseutua. Se ystävämme oli jäänyt tän perheen pienimmän kans kotiin. Me käytiin kattoon pari näköalapaikkaa ja ottamassa sieltä kuvia kaupungin yli. Toisessa näköalapaikassa oli aivan mieletön tuuli. En pystynyt ottaan yhtään kuvaa, ku tuntu et jäädyn. Kierrettiin myös hienoja pikkukyliä. Ku tultiin takas kotiin, niin mittasin kuumeen. Mulla oli kuumetta 38 astetta. Söin iltaruoan, mut menin sit jo nukkumaan.

Nukuin 13 tunnin yöunet ja kuume oli sillä mennyt ohi. Aamulla minulla oli yskää lukuun ottamatta ihan hyvä olo. Lähdinkin Oden, Seijan ja Allin kans Roma Streetin puistoon. Siellä oli ”maailma kylässä” -tapahtuma. Siellä oli monenlaista esitettä tarjolla ja ilmasia lahjuksia. Otin joitain lahjuksia perheen lapsille ja jotakin itsellekin. Puistossa oli tosi hienoja istutuksia. Sain niistä taas hyviä otoksia. Ikävä kyllä, yhdessä vaiheessa sain pudotettua kameran. Siinä meni rikki se näyttö. Siihen alko tulla semmosta mustaa viivaa. Pitää toivoa, ettei se mustu kokonaan, et näkis, mitä kuvaa. Tuolla puistossakin nähtiin niitä liskoja. Puistosta jatkettiin matkaa keskustaan. Käytiin hakeen mäkkäristä ruoat. Sit kierreltiin vielä auki olevissa kaupoissa mitään ostamatta.

Maailma kylässä -tapahtuma

Maanantaiaamuna meidän matkamme jatkui Brisbanesta eteenpäin. Kirjoittelen siitä sit seuraavassa blogissa.