Aucklandin joulu

Me palattiin sit Christchurchista Aucklandiin joulun viettoon. Oltiin varattu hotellista semmonen huone, jossa oli keittiö. Se olikin ihan kiva huone, siinä oli vähän niin kuin omat osastot olkkarille, makkarille ja keittiölle. Keittiössä oli se huono puoli, et siinä ei ollut uunia. Olin monta päivää haaveillut kesäkurpistavuoasta, mut ilman uunia se ei tule niin hyvä. Sit siinä oli ilmeisesti alkuperäinen hella mennyt rikki, ku sen päälle oli laitettu semmonen kahden levyn erillinen hella. Ei testattu sitä alkuperäistä. Sit oli hassua sekin, et siinä keittiössä oli yksi ainut pistorasia, eli jos oli hella päällä, niin ei voinut pitää sit liesituuletinta. No olipa mahtavat ruoan hajut sit siellä kämpässä. Siellä huoneessa oli lappu, jossa sanottiin, et pitää ite viedä roskat ulos roskiksiin. Se oli niin ilettävä paikka, missä ne roskikset oli. Sinne roskiksille mentiin yhden ravintolan takahuoneen kautta. Se takahuone oli niin kauheassa kunnossa ja se roskisalue vielä pahemmassa. Ne roskikset oli niin likasia, et ei tiennyt miten oli ilennyt nostaa sen roskiksen kannen. En kyllä olis syönyt siinä ravintolassa, ku näin missä kunnossa niiden takahuone on.

Ruokakaupassa päädyttiin ostamaan kuitenkin niitä kesäkurpitsoja, ku hoksattiin, et voidaan tehdä täytettyjä kesäkurpitsoja, ku meillä on mikro. Mulla oli tehnyt myös leipää mieli, niin ostettiin tarvikkeet, et voin tehdä leipää karppileivän ohjeella. No tuo meidän ajatus tehdä täytettyjä kesäkurpitsoja meni hienosti siihen asti, et olin saanut ne siihen asti valmiiksi, et laitoin ne mikroon. Mikro ei toiminut ihan toivotulla tavalla. Sain sen toimimaan minuutin kerrallaan, ja tehoa ei voinut säätää. Ku olin laittamassa neljättä minuuttia, niin mikrohan ei inahtanutkaan. No sit ei auttanut muu ku laittaa paistinpannulle ne kypsymään. Hyvän makusia niistä lopulta sit tuli. Leivän leipominenkaan ei mennyt alkuun ihan nappiin. Ku meillä ei ollut tuolla sitä uunia, niin olin ajatellut paistaa ne leivät paistinpannulla. No meillä oli niin huono paistinpannu, et siihen tarttu kaikki kii, vaikka kuinka laitto voita. No saatiin semmosia vähemmän leivän näkösiä möykkyjä, mut sairaan hyvän makuisia.

No sit ajateltiin, et joulua varten voitais ostaa Houseware-nimisestä kaupasta uus paistinpannu. Oltiin ostettu sieltä sinne meidän autoon paistinpannu, mut lahjoitettiin se Christchurchissa kahdelle saksalaiselle motskarimiehelle. Käytiin ostaan semmonen vähän reilun 2 euron hintainen paistinpannu ja ku sillä tein leipiä, niin ne jopa onnistukin. Kesäkurpitsavuokaakin saatiin, ainakin melkein sellasta, ku tehtiin sitä tällä uudella paistinpannulla. Pienellä lämmöllä kermassa haudutettiin kesäkurpitsoja ja jauhelihaa, niin kyllähän se hyvälle maistu.

Aucklandissa ihmiset valmistautu varmaan aika samalla tavalla jouluun kuin suomalaiset. Karkkia ja ruokaa ostettiin tavallista enemmän. Siellä oli jonkinlaisia konvehteja ja paljon yleensäkin suklaita myynnissä. Meillä joulupöydässä ei ollut perinteistä suomalaista jouluruokaa. Mää en koskaan ole ollut kinkun ystävä, niin en olis Suomessakaan sitä ostanut. Nyt ostettiin kanaa, joiden sisälle laitettiin tuorejuustoa ja käärästiin rullalle. Sen lisäks tehtiin ite perunasalaattia, joka ei sit ollutkaan hyvää. Ostettiin suolakurkkuja, jotka maistukin sit makealle. Otettiin myös semmonen valmiskastike, joka oli tarkotettu ihan perunasalaattiin. No sekin oli sit makean makuinen. No me syötiin sitä salaattia sit jouluaterialla, mut eipä kaivattu sen jälkeen. Meidän suuhun ei sovi makea ruoka. Noiden lisäks syötiin tavallista salaattia ja kananmunaa. Menee se joulu noillakin ruuilla.

Me oltiin sillon alussa Aucklandissa ne muutamat päivät. Sillon käytiin kävelemässä siellä ja tutustumassa paikkaan. Ei kuitenkaan käyty oikeastaan ollenkaan pimeän aikaan ulkona. Nyt päätettiin, et käydään joku kävelylenkki pimeän aikaan, niin voi saada kivoja kuvia otettua, ku olin kuullu, et Sky Tower valaistaan jouluna eri lailla kuin tavallisesti. Me lähdettiinkin sit yks ilta pimeän tulon jälkeen ulos, joka tarkoittaa noin puol kymmenen illalla. Käveltiin sinne satama-alueelle. Siellä oli tosi paljon ihmisiä, ja mentiinkin niiden perässä eteenpäin. Tultiin semmoselle alueelle sinne satamaan, jossa ei oltukaan ennen käyty. Siellä oli iso alue, jossa oli ravintoloita. Niissä ravintoloissa oli tosi kivat lämmittimet siellä pöydissä. Ne oli varmaan aika samanlaiset ku terassilämmittimet. Mut en tiedä miks ne oli käytössä, ku ulkona oli tosi lämmin, edes Odella ei palellut. Saatiin otettua tuolta puolelta kaupunkia tosi kivoja kuvia Aucklandin keskustasta.

Tuolla ison valokuusen alla oli tyynyjä, joilla ihmiset istuskeli.

Joulupäivä meillä meni siellä hotellihuoneessa kökötellessä. Tapaninpäivänä meillä oli sit lento Chileen. Oltiin varattu netin kautta meille kuljetus sieltä hotellilta lentokentälle. Kyllä nettin on kuulkaa niin hyvä tietopankki. Sieltä kautta voit katsoa esimerkiksi minkä tahansa maan linja-autojen aikataulut. En ollut aikaisemmin tajunnut, et google-mapin kautta saa reittihaulla etsittyä linja-autoreitin haluamalleen reitille. Se kertoo mistä pysäkiltä sun tulee lähteä ja kaikki mahdolliset vaihdot ja lopulta sen, millä pysäkillä sun tulee jäädä pois. Sinne lentokentälle olis ollu niin hankala reitti, niin päädyttiin Supershuttle-kuljetukseen. No senkin pysty varaamaan netistä ja maksamaan siellä ennakkoon. Oltiin tultu sillä lentokentältä hotellille, niin osattiin katella sen sivuja. Rekisteröityminen niiden asiakkaaks oli ilmaista ja kuljetuksen sai sillon 5 dollaria halvemmalla. No tää kuljetus tuli hakemaan meidät oikeasta paikasta ja päästiin onnellisesti lentokentälle.

Lento lähti ajallaan ja päästiin matkaan. Ku mää otan matkapahoinvointilääkkeen, niin mää en pysy sit millään hereillä. Mulla alkumatka menikin sit nukkuessa. Heräsin siihen, ku lentoemäntä tuli varmistaan multa, et olihan mulle gluteeniton ruoka. Oltiin käyty Aucklandissa hoitamassa LANin toimistossa se, et mulle tulee oikea ruoka. Ruoan jälkeen jatkoin sit unia. Heräsin siihen, ku kuulutettiin jotain ja huomasin, et oli jotain hässäkkää. Ode oli valveilla ja tiesi, et meistä 2 riviä taaempana joku nainen on saanut sairaskohtauksen. Siellä olikin melkoinen härdelli sen penkin tykönä. No koneessa oli lääkäri matkustajana, niin hän sai hyvää hoitoa. Hänelle tuotiin sokeripitoista juotavaa ja hän alkoikin virota. Ilmeisesti hänellä oli diabetes ja verensokeri oli päässyt laskemaan liian alas. Sinne sen naisen tykö tuli ilmeisesti toinenkin lääkäri ja hän sanoi, et tälle naiselle pitää antaa vettä, johon on laitettu sokeria ja pieni ripaus suolaa. No semmosta juomaa hälle sit kiikutettiin useampi pullo. Lopulta kaikki meni hyvin ja tää nainen selvis tästä säikähdyksellä.

Tuon tilanteen jälkeen mää en sit enää osannut nukkua. Mulla olis väsyttänyt tosi paljon, mut mulle tuli kova päänsärky ja määhän en heti siihen ruukaa särkylääkettä ottaa. No se meni sit niin pahaks, et oli pakko pyytää lentoemännältä särkylääkettä. 11,5 tunnin lento meni yllättävän nopeasti, vaikka unikin jäi vaan sit 3 tuntiin. Aamupalan jälkeen me alettiinkin tosi nopeasti laskeutumaan ja saavuttiin Santiagoon.  Uusi-Seelanti jäi meillä taakse. Se oli kaunis maa, mut ei mulla olis mitään tarvetta muuttaa sinne. En jaksais aina ajaa niitä niiden mutkittelevia teitä. Tasamaa ja suorat tiet on vaan mukavia. En edes niiden maisemien takia vaihtais Suomen teitä niiden teihin. Seuraava blogi jatkuu sit Etelä-Amerikan kuulumisilla.