Tauposta Kaikouraan

Meidän matka jatkui Tauposta Napieriin. Mää ajoin tän matkan. Oltiin ajateltu, et pysähdytään jossain kohtaa, jos näyttää sellaiselta, et haluttais nähdä enemmänkin. Pysähdyttiin sit ainoastaan vessa- ja evästauolle. Ei tullut vastaan mitään paikkaa, jossa olis halunnu välttämättä pysähtyä.

Napier oli kaunis kaupunki. Se tuhoutui 1931 maanjäristyksessä ja jouduttiin rakentamaan uudelleen. Se rakennettiin Art Deco tyylillä. Me käytiin Napierissa ihailemassa siellä keskustassa niitä rakennuksia, näköalapaikalla kattomassa hienoja maisemia ja sit kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä keskustassa oli tosi kivoja kahviloita, joita me myös testattiin. Niissä oli jopa gluteenitonta tarjottavaa. Me tehtiinkin molempina päivinä, jotka oltiin tuolla Napierissa, et käytiin syömässä lounas tuommoisessa kahvilassa. Mulle oli pesto-muffinssi. Se oli tosi hyvä. Rakennekin oli ihan tavallisen leivonnaisen tyylinen.

Art Deco -kauppa

Näköalapaikalta näkyi esim. satama.

Kasvitieteellinen puutarha ei ollut niin hieno, ku muissa paikoissa oli ollu. Siihen vaikutti ehkä sekin, et me mentiin tosi myöhällä sinne. Ne oli sulkemassa sitä jo puolen tunnin päästä siitä, ku me mentiin sinne. Kiireellä kierreltiin siellä portaita ylös ja alas. Se oli rakennettu niin, et siellä oli mieletön määrä portaita ja eri tasoja. Siellä on huonojalkaisen vaikea kulkea ja pyörätuolilla ei pysty kulkeen ollenkaan.

Me oltiin varattu yöpaikka taas leirintäalueelta. Tuolla leirintäalueella meillä oli mahdollisuus valita paikka joko merinäköalalla ja kaukana vessasta ja keittiöstä tai leirintäaluenäköala lähellä keittiötä ja vessaa. Päädyttiin sit noiden vessan ja keittiön läheisyyteen :D. Käytiin kävellen ihailemassa sitä merinäköalaa. Siellä oli mielenkiintoinen ranta, ku se oli pieniä pyöreitä kiviä täynnä. Eli hiekan tilalta olikin veden muovaamia pyöreitä kiviä. Tuolla päädyttiin kans käyttään leirintäalueen keittiötä. Säästettiin taas omaa kaasua :D.

Oltiin ajateltu, et pidetään toinen päivä tuolla Napierissa lepopäivän kannalta. Meillä on ollut koko ajan taas viime aikoina aikaisia ylösnousuja, ajamista ja kiertelemistä, niin haluttiin rauhottaa yks päivä. Aamulla herättiin ihanan myöhään, ku ei laitettu kelloa soittaan :D. Kerettiin kuitenkin lähteä jo yhden jälkeen kohti Napierin keskustaa. Oltiin kuitenkin ajateltu jotain ohjelmaa sillekin päivälle. Luettiin semmosesta oppaasta, et yhdessä lammaskaupassa/tehtaassa on joka päivä mahdollisuus tutustua sinne tehtaan puolelle ja nähdä miten ja mitä kaikkea lampaan villasta tehdään. Mentiin sinne tehtaalle ja kysyttiin siltä myyjältä, joka siellä oli siellä, niin se sano ensin, ettei sinä päivänä olekaan. Kun kysyin, et onko mahdollisesti seuraavana päivänä, niin se sano, et ne on vaan enkun kielellä. Sanoin, et se on meille ihan ok. Sit se sano, et kyllä sillekin päivälle on. Mut vaikutti jotenkin siltä, et ne ei mielellään sitä tee, niin lähdettiin ilman tutustumiskierrosta jatkamaan matkaa.

Olihan Suomen itsenäisyyspäivä, niin mentiin juomaan hyvät itsenäisyyskahvit. Sen jälkeen mentiin paikalliseen kylpylään. Se oli tosi halpa, ku sisäänpääsy makso euroissa vähän yli 5 euroa. Tämän kylpylän altaat oli kaikki ulkona. Ilma ei ollut kaikista paras ulkoilmauintiin, mut se ei sillä kertaa meitä haitannut. Mehän oikeestaan taas lämmiteltiin siellä kuuma-altaissa. Saunassakin käytiin. Saunan ovessa oli kyltti, et vain aikuisille (yli 18-vuotiaille). Ku mentiin sisälle saunaan, niin seinässä oli kyltti, jossa sanottiin, et raskaana olevien, sydänvikaisten ja muiden, jotka käyttää lääkkeitä tulee jutella lääkärin kanssa siitä, et voiko ne käydä saunassa. No mää menin lääkkeiden käytöstä huolimatta saunaan :D. Mut eihän se saunomista ollut, ku ei siellä ollut mahdollisuutta heittää edes löylyä. No lämmiteltiin sit siellä hetki, mut ei sitä saunomiseksi voi sanoa.

Keskiviikkona meillä oli siirtyminen Napierista Uuden-Seelannin pääkaupunkiin Wellingtoniin. Mentiin vielä käymään Napierista lähtiessä mehiläiskeskuksessa. Siellä oli monenlaista tietoa mehiläisten kasvatuksesta. Siellä oli toimintaa, joka soveltuu monen ikäiselle. Saatiin vielä maistella hunajaakin. Nehän maistu mun suuhun, mut ei ollenkaan niin hyvin Oden suuhun. 

Maisemat Napier-Wellington välillä oli mahtavat ja mää pystyin ottamaan joitain valokuvia, ku Ode ajo alkumatkan. Nähtiin kyltti, jossa oli opaste vessaan ja kahvilaan. Me lähdettiin seuraamaan sitä opastusta. Tultiin kylään, jossa en haluaisi asua. Se oli niin pieni, et siellä saman kadun varrella oli kaikki talot ja palvelut. Siellä ihmiset on varmaan ku samaa perhettä. Jokainen tietää toistensa asiat. Ode sai kahvin ja lähdettiin jatkaan matkaa. Mää lähdin ajamaan tästä. Me päästiinkin semmoiselle mielenkiintoiselle tieosuudelle. 11 kilometrin ajan oli serpentiiniä. Nopeusrajoitus oli muuten 100, mut parissa kohdassa oli 55. Mää en kuitenkaan ihan satasta ajanut :D.

Oltiin ajateltu, et käydään ensin Wellingtonin keskustassa ennen ku mennään sinne leirintäalueelle. No mää ajoin sinne keskustaan ja todettiin aika epätoivoiselle löytää parkkipaikkaa, ku ei tiedä minne suuntaan kantsii edes lähteä. Siellä oli liikenne hieman vilkkaampaa, ku muualla Uudessa-Seelannissa oli ollut. Niinpä me lähdettiin sit sinne leirintäalueelle. Navigaattori neuvoo välillä meitä ajamaan teitä, joita ei enää ole. Niin kävi tämän leirintäalueelle ohjaamisen kanssakin. No päästiin kuitenkin sinne lopulta.

Me saatiin valita itse paikka sieltä nurmialueilta. Löydettiinkin hyvä paikka kahden ison puun alta. Ku oltiin laitettu ruoka, niin ajateltiin lähteä lämmittelykävely. Meillä oli aivan sairaan kylmä, ku tuolla oli alle 20 lämmintä ja tuuli. Mentiin respaan kyseleen mahdollista kävelyreittiä. Saatiin siihen hyvä vinkki ja sen lisäksi varattua meille liput lautalle sekä tieto siitä, et voidaan mennä seuraavana päivänä bussilla keskustaan. Käytiin käveleen semmonen tunnin lenkki siellä rantareitillä.

Auringonlasku heijastu hienosti veteen.

Torstaiaamuna lähdettiin sit sinne keskustaan bussilla. Hienosti osattiin mennä oikealle pysäkille (oltiin illalla käyty ettiin se) ja kysyttiin yhdeltä matkustajalta neuvoa, et missä meidän pitää jäädä pois. Käytiin vähän katteleen keskustan maisemia. Odelle tuli meidän ystävältä Seijalta Australiasta viestiä ja hän suositteli käyntiä Te Papa museossa. Silloin määkin muistin, et sitä oli suositeltu monella nettisivulla. Ja olis harmittanut, jos ei oltais käyty siellä. Se oli aivan uskomaton. Mää sain sieltä monia vinkkejä töihin. Siellä oli neljässä kerroksessa pysyvä näyttely ja yhdessä kerroksessa vaihtuva näyttely. Noissa pysyvissä näyttelyissä oli tosi paljon toiminnallisia kohteita. Siellä oli tietoa Uudesta-Seelannista; sen historiasta, hasardeista, ihmisten elämästä, kasveista ja eläimistä sekä maorien elämästä. Siellä oli huomioitu tosi hyvin lapset. Heille oli monenlaista toimintaa. Uskon, et siellä museossa menis helposti lasten kanssa useampi sadepäivä.

Vesipatsas

Te Papa -museo

Museossa oli valokuvauskielto, niin tää kuva on otettu salassa ja rangaistukseksi tärähti.

Perjantaina meillä olikin sitten siirtyminen eteläsaarelle. Ode sai ajaa auton lauttaan. En ole koskaan ollu kyydissäkään, ku auto on ajettu laivaan. Mut sehän oli niin hyvin opastettu, et siinä ei ollut mitään ongelmaa. Laivamatkakin meni hyvin ja nopeasti. Oltiin otettu matkapahoinvointilääkkeet, niin pieni keikuttelu ei haitannut. Laivamatka kesti vähän yli 3 tuntia eli matka on varmaan aika sama ku Helsingin ja Tallinnan väli. Palokello alko hälyttään laivalla 3 kertaa, mut siitä ei tullut mitään kuulutusta, et miksi se soi. Mut ilmeisesti oli vääriä hälytyksiä.

Mentiin laivalla eteläsaarelle Pictoniin. Meidän leirintäalue oli ihan sataman lähellä. Käytiin silloin illalla hakemassa täydennystä meidän ruokavarastoon. Samalla otin muutaman kuvan muistoksi Pictonista. Nähtiin leirintäalueella ensimmäiset juhlivat ihmiset. Siellä oli naiskaksikko, jotka illan myötä tulivat aina vaan äänekkäimmiksi ja iloisemmiksi. Kun me oltiin menossa nukkumaan, niin niiden autosta kuului musiikkia ja laulamista :D.

Kuva laivamatkalta

Tänään on sit ajettu Pictonista tänne Kaikouraan. Kylmyys seuraa meitä. Ollaan jouduttu tänäänkin turvautumaan sormikkaisiin. Asteita on alle 20. Käytiin tänne tultua hakeen turisti-infosta kartta ja vinkkiä kävelyreittiin. Saatiinkin hyvä reitti. Ajettiin autolla sen reitin alkupäähän parkkipaikalle. Oltiin ajateltu, et otetaan eväät ja kävellään sen reitin loppupäähän, jonne oli tunnin matka, syödään siellä eväät ja tullaan takasin. No siellä parkkipaikalla alko epäilys hiipiin mieleen, ku nähtiin se reitin alkupätkä ja tunnusteltiin tuulta. Siellä oli aina vaan kylmempi. No päätettiin sit, et käydään käveleen lyhempi reitti ja tullaan takas autolle syömään eväät. Siellä oli aivan ihanat maisemat. Mut harmittaa meidän epäily omasta jaksamisesta. Seuraavalla kerralla ei aliarvioida omia liikunnallisia kykyjä. Mehän jaksettais ihan helposti kävellä semmonen reitti. Olis ollu niin kiva kävellä sinne toiseen päähän ja takas, mut ku ne eväät oli siellä autossa ja ku nälkä oli jo lähtiessä, niin ei viitsinyt lähteä käveleen kahta tuntia lisää sillä nälällä. Käveltiin sit sinne puoleen väliin ja palattiin sieltä takas.

Kävelyreitti kulki välillä lehmien seassa pellolla.

Sit käytiin vielä kattoon maisemia näköalapaikalta. Siellä oli kyllä niin kylmä, ettei siellä kauan tarvinnut seisoskella.

Sain otettua vähän paremmin kuvan noista vuorista ja kukkuloista, ku auton ikkunasta otetut on.

Nyt sit olis illaks vielä ohjelmassa kuuma-altaassa käynti ja ruokailu. Huomenna lähdemme suuntaamaan kohti länsirannikkoa. Jatketaan juttua sit sieltä.