Tour Buenos Airesista Rio de Janeiroon

Me vaihdettiin hotellia tourin eka päivänä. Meidän uus hotelli oli ihan vanhan vieressä. Eka iltana meillä oli tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin tourista ja annettiin paperit, jotka tuli täyttää. Meidän ryhmän vetäjä oli Ursula Perusta. Hänelle oli soitettu edellisenä iltana, et pääseekö hän lähtemään tälle tourille, kun toinen opas oli sairastunut.

Meidän opas Ursula, joka oli mun mielestä tosi paljon SJP:n näköinen.

Seuraava päivä vietettiin vielä Buenos Airesissa. Oltiin ajateltu, et käydään kaupassa vasta silloin sunnuntaina ostamassa eväitä linja-automatkalle. Ei tajuttu, et kaupat oli kii sunnuntaina. No käytiin ostaan jotain pientä evästä. Muuten oikeestaan hengailtiin hotellilla. Oli sateinen ilma ja se ei houkutellu ulkoiluun. Meitä tuli kuudelta bussi hakemaan, joka vei meidät bussiasemalle. Me laitettiin isot matkatavarat auton alle ruumaan. Kaikki ruumaan menevät laukut ”liputettiin” ja vastakappaleet laitettiin matkalippuun. Lisäks meidän sisälle mukaan otettavat laukutkin merkattiin lippuihin. Näin kukaan ei voi ottaa toisen tavaroita.

Linja-auto oli tosi hieno. Siinä oli aika leveät nahkaiset istuimet jokaiselle. Istuimen sai melkein makuuasentoon ja jaloille pysty laittamaan semmosen jatkokappaleen. Eli jalkojen ei tarvinnut olla koko matkaa polvesta taitettuna. Meidän matka kesti 18 tuntia. Me pysähdyttiin kerran matkalla niin, et sai poistua bussista. Mää menin käymään vessassa, mut en sit käynytkään, ku oli niin likaiset vessat. Bussissa oli yks vessa, jota kaikki käytti, niin bussin tuoksu oli sit loppumatkasta jo aika kusinen :D. Meillä meinas tulla myös nälkä, ku ei oltu saatu ostettua tarpeeks evästä, ku auki olevissa kaupoissa ei ollu mitään mulle sopivaa syömistä. Bussissa tarjottiin semmosia piiraita, joissa oli jauhelihaa täytteenä. No ne ei tietenkään ollu gluteenittomia.

Meidän bussi lähti illalla seitsemältä Buenos Airesista. Oltiin perillä Iguassussa seuraavana päivänä vähän ennen viittä. Oltiin vaihdettu Argentiinan puolella toiseen bussiin, jolla siirryttiin Brasilian puolelle. Rajamuodollisuudet meni aika joustavasti, mut meidän kans yhtä aikaa oli muitakin rajan ylittäjiä, niin se ei ollu ihan viiden minuutin muodollisuus. Hotellilla saatiin kolmen hengen huoneet. Meidän kans tuli canadalainen opettaja samaan huoneeseen.

Me lähdettiin heti etsimään jotain syömistä. Mut aika ei ollu siihen tarkoitukseen hyvä, koska oli menossa siesta. Ainoastaan oli auki semmosia paikkoja, joissa myytiin niitä piirakoita. No me etsittiin sit kauppa, josta ostettiin banaania ja juustosiivuja. Sen lisäks ostettiin meille evästä seuraaville päiville. Vietiin tavarat takas hotellille ja lähettiin ettiin Odelle kahvia. Se oli saanut edellisen kerran edellisenä päivänä kolmen aikoihin, niin sillä tuntu kuulemma päässä, et tarvi kahvia. Pitkällisen etsinnän ja monen kyselyn jälkeen löysimme tosi hyvän kahvilan. Siellä sattu oleen jäätelöäkin. Siellä oli semmoinen systeemi, et ku mentiin sisälle, niin saatiin numerolaput. Sit mentiin tiskille ja kerrottiin mitä halutaan. Myyjä laitto meille jäätelöä, joka hinnoiteltiin painon mukaan. Sit se näppäili ne jäätelöt ja Oden kahvin sinne meidän numerokoodille. Lähtiessä mentiin kassalle ja maksettiin sit ne, mitä oli tän numerokoodin ”takana”.

Me käytiin illalla syömässä tässä hotellin ravintolassa. Siellä oli buffet-päivällinen, joka maksoi 15 realia eli noin 6 euroa. No me saatiin sieltä itselle sopivaa syömistä.

Seuraavana aamuna meillä oli tarkoitus mennä Brasilian puolelle Iguassu-putouksille, mut jotku meidän ryhmästä oli saanut hienon idean, et siirretään tää reissu viimeiselle päivälle ja tehdään jotain muuta tuona päivänä. No meidän opas järjesti meille sit retken Paraguayn puolelle. Se oli melkoisen erilainen maa kuin rajan toinen puoli. Olis voinu ajatella, et on jossain Aasian maassa. Siellä myytiin kaikenlaista aasialaista tuotetta ja kojut oli täynnä kaikkee elektroniikkaa ja rihkamatavaraa. Brasiliassa on tosi korkea verotus elektroniikassa, niin ihmiset käy ostaan Paraguayn puolelta elektroniikkatuotteita. Meidän mielestä ne ei ollut mitenkään ihmeellisen halpoja.

Illalla me mentiin Oden kans syömään yhteen ravintolaan, jota meidän opas suositteli. Mulla oli maha vähän ikävä ollut jo muutaman päivän, niin olin aloittanut jo antibiootin varalta. Tuolloin illalla ei ruoka oikein mulle enää maistunut, mut söin jotain kuitenkin.

Seuraavana aamuna meillä oli Argentiinan puolen Iguassulla käynti. Ne oli tosi hienot vesiputoukset. Me kierreltiin siellä putouksilla varmaan 6  tuntia. Ne oli jopa henkeäsalpaavan hienot. Tavattiin siellä kaks suomalaista pariskuntaa, jotka oli 8 päivän reissulla Argentiinassa. Mulle tuo reissu oli tosi raskas, ku mulla oli varmaan aika paljon kuumetta ja päivä oli tosi kuuma. Ostettiin tuolta Iguassulta meille hatut. Todettiin, et ne on aika tarpeelliset tuolla. Meillä on lippikset, mut ne on liian kuumat pidettäviksi.

Brasilian ja Argentiinan välinen rajajoki.

Pesukarhu

Maisemat oli kauniita.

Tuolla oli hienoja perhosia, mut niiden kuvaaminen oli haasteellista.

Sai samaan rahaan suihkunkin.

Seuraavana päivänä meillä oli Brasilian puolen Iguassulle meno. Mää päätin, että jään hotellille makoilemaan, ku meillä oli taas seuraavana yönä 24 tunnin bussimatka edessä. Se olikin hyvä ratkaisu. Käytiin sit vielä ennen bussimatkaa ostamassa meille kunnolliset eväät. Tää bussi ei ollut niin hieno, ku se Argentiinan puolella ollut. Tää oli samanlainen ku suomalaiset bussit. Tällä matkalla me pysähdyttiin kolme kertaa, et voitiin käydä vessassa ja ostaa jotain syömistä. Matka meni yllättävän helposti, vaikka en paljon nukkunu.

Brasilian puolella näky putoukset panoraamana.

Pesukarhuja oli täälläkin

Meidän kans siinä linja-autossa oli paljon matkustajia, jotka oli ostanut Paraguaysta elektroniikkaa. Ne ei ollu maksanut niistä veroja ja linja-autossa ne keräs rahaa, et voidaan maksaa poliiseille, ettei ne tarkasta kuormaa. Me ei sit kuitenkaan alettu maksaan mitään tämmöstä maksua. Yön aikana meidät sit pysäytettiin kerran poliisien tarkistuspisteellä. Kuski vei sinne kerätyt rahat ja sit päästiin jatkaan matkaa ilman laukkujen tarkistusta.

Me mentiin tällä ekalla bussilla Sao Pauloon. Sao Paulossa meillä oli sit useamman tunnin odotus bussiasemalla. Siellä oli flyygeli ja määhän soittelin sit siellä jotain pianokappaleita ja suomalaisia kansanlauluja. Meillä oli sit Sao Paulosta vielä lähes sitsemän tunnin matka Paratyyn, joka oli meidän seuraava etappi.

Paraty oli aivan ihan paikka. Se oli melkein kuin paluu muutaman kymmenen vuotta taaksepäin ajassa. Siellä oli mukulakivikadut, joilla kulki hevosia kärryineen. Tuolla oli myös tosi paljon kotitekoisia tuotteita myynnissä, niin syötävää kuin vaatteita ja korujakin. Kävimme illalla kattomassa vähän tuota ympäristöä ja oltiin hyvin ihastuneita tähän paikkaan.

Korukauppiaita

"kotitekoisia" hilloja

"Kotitekoisia" juomia ja hilloja

Me käytiin kaikki yhdessä syömässä illalla. Ku tilattiin ruokaa, niin ne kysy, et otetaanko oikeesti yks annos yhdelle henkilölle ja oltiin vähän ihmeissään, et tietenkin otetaan. Ku ruoat tuli, niin tajuttiin, et miksi ne ihmetteli sitä. Annos oli niin suuri, ettei voitu mitenkään sitä syödä. Puolet olis todellakin riittänyt.

Seuraavana päivänä me jäätiin sit päiväks sinne Paratyyn, ku muut meni veneretkelle. Me saatiin ihania kuvia otettua ja nautittua rauhallisesta päivästä. Illalla käytiin syömässä yhdessä meidän huonekaverin Jenniferin ja toisen tourilaisen Chrisin kanssa. Me tilattiin taas tyhmät omat annokset. Me tilattiin kanaa, mut saatiin kuitenkin jotain naudanlihaa. Sit meille tuotiin riisiä ja ranskalaisia isot lautaset, joita ei syöty. Pihvitkin syötiin niin, et syötiin ensin tuotu annos. Ne oli niin isoja annoksia lihaa, että pelkkä pihvi riitti aivan hyvin meille. Toinen annos otettiin sit mukaan. Sit opittiin jo, e meidän ei kannata tilata ku yks annos ruokaa.

Mustille tarkoitettu kirkko

Erilaisia kuljetusvälineitä.

Seuraavana aamuna mentiin Oden kans viemään suomalaisia kolikoita yhdelle kotitekoisten tuotteiden myyjälle. Hän keräs eri maiden kolikoita ja oltiin luvattu, et tuodaan suomalaisia kolikoita. Hän oli tosi onnellinen, et vietiin sille niitä. Iltapäivällä lähdettiin paikallisbussilla vesiputouksille. Käytiin ensin tutustumassa paikalliseen ”kotiteollisuusyritykseen”. Siellä valmistettiin alkoholia ja karkkeja. Vesiputouksilla nähtiin erilaista surffausta. Siellä surffattiin kivien päällä ilman lautaa. Otettiin vauhtia ja luistettiin jaloilla kivien päällä, jotka oli pikkusen veden alla. Ite en olis uskaltanut tehdä sitä. Mut hienon näköstä se oli. Palattiin tuolta takas hotellille. Illalla käytiin vielä syömässä pienellä porukalla. Me käytiin syömässä semmosessa paikassa, jossa hinta tuli painon mukaan. Se oli tosi hyvä paikka. Mää söin grillattua kananfilettä ja kasviksia. Hinnaksi tuli noin 6 euroa.

surffausta kallioilla

Seuraavana aamuna me lähdettiin sit Paratysta Rio de Janeiroon pikkubussilla. Meillä oli noin viiden tunnin matka sinne.

Matkalla oli kauniita maisemia.

Rio de Janeirossa me käytiin illalla yhdessä syömässä. Sekin paikka oli semmonen, jossa pysty ostaan seisovasta pöydästä ruokaa niin, et makso painon mukaan. Sen lisäks siellä pysty ostaan pizzapassin, joka makso 20 realia, eli noin 9 euroa. Siihen hintaan sai syödä niin paljon ku halus pizzaa. Siellä oli sekä suolaisia että makeita jälkiruokapizzoja. Oli esimerkiksi suklaa-mansikkapizzaa, tai suklaa-pähkinäpizzaa. Ei kuulemma ollu niin hyvää kuin miltä näytti.

Suklaa-mansikka -pizza

Meidän touri loppu seuraavaan aamuun. Tää meidän opas oli kuitenkin varannu meille halukkaille retkiä seuraavaks päiväks. Mekin Oden kans haluttiin käydä Favela-tourilla ja city-tourilla. Ajateltiin, et saadaan tuollai kaikkein parhaiten lyhyessä ajassa nähdä kaikki se, mitä Riossa tarvii nähdä. Favela-tour (slummi-kierros) oli tosi mielenkiintoinen. Tää slummialue on muodostunut alueelle, joka on ollut rakennuskiellossa esim. maanvyörymävaaran takia. Nämä ihmiset, jotka asuu siellä, ei maksa mihinkään veroja ja niillä on omat lait ja valvontasysteemit. Eli niillä on omat jengipoliisit. Alueella eläminen ei ole turvallista ja siellä voikin olla aseellisia välikohtauksia usein. Nähtiinkin tällä kierroksella useissa seinissä luodinreikiä.

Meidät kuljetettiin tuonne slummialueelle motskaritakseilla. Mää ja Odekin jouduttiin meneen motskarin kyytiin ku ei tiedetty etukäteen siitä ja sit ei enää ollu mahdollisuus perääntyä. No turvallisesti päästiin perille. Slummissa nähtiin poikien soitto- ja tanssiesitys. Nää pojat soitti rumpuja, jotka oli muovi- ja peltiämpäreitä. Sit kaks pikkupoikaa tanssi breakdance-tyylistä tanssia. Niiden jalat kävi hyvin nopeasti. Sen lisäks vierailtiin yhdessä kaupassa, josta ostettiin mehujäätelöä. Sit yhdet naiset myi meille itse tekemiään koruja. Ne oli tehny ne muovitetusta rautalangasta.

Maisema Favelasta nähtynä.

Maisemaa Favelaan päin.

Etualalla Favela ja taustalla keskusta-aluetta.

Poikien soittoesitys.

Tanssivat pikkupojat.

Korunmyyjä

Korut oli valmistettu muovitetusta rautalangasta.

Luodinreikiä

Favela oli kivan värikäs.

Minä ja Ode sekä Favela taustalla

City-tourilla käytiin kattoon Kristus-patsas, sokeritoppavuoret, asuinalue, jossa oli kadut ja seinät päällystetty laatoilla, San Sebastianin katedraali ja joitain muita asuinalueita. Tää oli tosi hieno kierros. Nyt meidät on ikuistettu kaikissa tärkeissä paikoissa. Karnevaalit jäi meidän osalta näkemättä. Me lähdettiin just keskiviikkona pois Riosta, jollon karnevaalit alko.

Maisemaa nähtynä siltä vuorelta, missä Kristus-patsas on.

Mosaiikkitaidetta

Minä ja yläpuolella olevassa ympyrässä kukkakorilaatta Suomesta.

Katedraali



Katedraalia vastapäätä oli hauska peilitalo.



Sokeritoppavuori

  

Maisemaa Sokeritoppavuorelta katsottuna.

Kristus-patsas nähtynä Sokeritoppavuorelta.



Me lennettiin Riosta takas Iguassulle, josta jatkuu seuraava blogi.