Buenos Aires

Argentiinaan saavuttua otimme lentokentältä taksin. Siinä jo ihmettelimme, että miten kallis taksimaksu oli. Oltais oletettu, et täällä on hintataso alempi. Mut maksettiin tuosta noin 15 minuutin matkasta noin 35 euroa. Me oltiin taas varattu hotelli hotels.comin kautta. Oltiin valittu tää hotelli sen takia, et hotellikuvauksessa sanottiin, et jokaisessa asunnossa on keittiö. No tää kuvaus oli aika kaukana todellisuudesta. Nää asunnot ei ollu huoneistoja, tai mun mielestä 2 m x 2,5 m kokoinen huone, jossa on sänky, ei vielä ole huoneisto. Sit keittiöstä ei ollut tietoakaan. Koko hotellissa oli yks pieni välitila, jossa oli hella. Sekään ei ole ihan kuvauksen mukainen tieto. No me ollaan sopeuduttu monenlaiseen, niin ei tää paikka niin paha ollut, etteikö sekin menis.

Tuolla näkyy tuo tiskiallas, jossa pestiin aina meidän astiat :). Puhdasta tuli noin puhtaassa ympäristössä.

Ensimmäiset päivät Buenos Airesissa meillä meni pankkiasioiden hoidossa ja kaupan etsinnässä. Me oltiin tosiaan tehty rikollinen teko, ku oltiin annettu lähtiissä meidän pankkitunnukset meidän Saaran käyttöön. Pankki sai tietää asiasta ja sulki meidän verkkopankin. No eka viikko sit hoidettiin tätä pankkiasiaa suurlähetystön kautta. Tulipa sit samalla äänestettyäkin. Ku oltiin viimeistä reissua suurlähetystössä, niin oltiin puhelinyhteydessä pankkiin. Sieltä sanottiin samalla, et mun kortti on kopioitu jossain päin ja sitä on käytetty Perussa. Tästä syystä mun pankikortti myös suljettiin.

Oltiin Ivanilta (Ecuadorin uusi tuttavuus) saatu sen kaverin yhteystiedot. Mää sit rohkeana tyttönä laitoin hälle viestiä. Siellä olikin äärimmäisen ystävällinen poika. Hän laittoi meille suosituksia, et missä paikoissa kantsii käydä. Hän laittoi mulle sähköpostiin paikat osoitteineen ja oli vielä merkinnyt ne liitteellä olevaan karttaan. Hän oli myös laittanut, et miten me päästään mihinkin paikkaan. Sovittiin vielä tän Santiagon kanssa tapaaminen. Me käytiin hänen kanssa syömässä. Hän oli uskomattoman ystävällinen poika. En usko, et kovin moni suomalainen poika olis nähnyt saman vaivan tuntemattomien ihmisten eteen. Ja tässä ei ollu kyse mistään mahdollisesta ihastumisesta/ihastumisaikeista. Hänellä oli tyttökaveri, jonka kanssa hän rakensi taloa.

Uskon, että ollaan nähty ne Buenos Airesin nähtävyydet, jotka pitääkin nähdä; obeliski, kuuluisuuksien hautausmaa, markkinat San Telmossa, Palermon alue Japanilaisine ja kasvitieteellisine puutarhoineen, Recoletan alue, Puerto Maderan alue ja Tigre. Täällä on suurin Japanin ulkopuolella oleva japanilainen puutarha. Ne puutarhat on aina hienoja. Nyt ei ollut sille puutarhalle ominaista rauhallista tunnelmaa. Nyt on nimittäin loma-aika kouluista. Joillakin kouluilla on kesäkoulua. Tähän puutarhaan pääsee lapset ilmaiseksi. Täällä olikin aika monta lapsiryhmää vierailulla. Yks porukka oli aivan ihana. Ne tuli jutteleen meille. Ne käytti kaikki enkun sanat, jotka ne osas. Voi kun suomalaiset lapset (ja aikuiset) olis yhtä rohkeita käyttämään vierasta kieltä.

San Telmon markkina-aluetta

Casa de Rosada oopperatalo

Japanilainen puutarha

Lasten äänten lisäksi tänne puutarhaan kuului selvästi liikenteen äänet, koska tää oli vilkkaasti liikennöityjen teiden sisällä.

San Julio, joka on maailman levein katu. Tässä on 7 kaistaa aina yhteen suuntaan eli yhteensä 14 kaistaa.

Planetaario

Puissa oli tommosia reikiä ja ku kurkisti sisään, niin ne oli onttoja. En tiedä oliko nuo jonku eläimen pesiä.

Ampparit oli vallottanut yhden kaatuneen puun rungon.

Kasvitieteellinen puutarha

Täällä kasvitieteellisessä puutarhassa oli tämmösiä ihania paviljonkeja, joissa pysty istuun ja vaikka syödä picnic-eväät.

Tuolla puutarhassa oli tämmösiä lintuja. Niiden jalat oli mielenkiintoiset.

Katalonialais-tyylinen paviljonki

Käytiin siellä kuuluisuuksien hautausmaalla ja se oli aivan uskomaton paikka. Sinne on haudattu kuuluisat ja rikkaat suvut. Eli arkut on edelleen näkyvissä semmosissa temppeleissä. Ulkoa päin ne on ihan temppeleiden tai muiden hienojen rakennusten näkösiä. Sit sisällä niissä on hyllyt, joissa on arkut tai tuhkauurnat. Sit voi olla vielä kukkia ja kuvia vainajista.

Ihastuttiin erityisesti tuohon Puerto Maderan alueeseen. Se on semmoinen ”ranta-alue”, jossa on noin 50 metriä leveä vesi, jota kiertää kävelyreitit. Tän veden yli menee useita siltoja. Käytiin iltaisin kävely- tai juoksulenkillä täällä. Huom! Juoksuharjoitus on aloitettu. Anskun kans mennään sit Espanjassa juoksemaan.

Tigre oli myös aivan ihana paikka. Sinne piti mennä sekä metrolla että junalla. Tää ei ollu kilometreissä ku alle 40 Buenos Airesista, mut matka-aika oli reilun tunnin. Se on alue, joka on täynnä jokia. Jokien varret on asutettu ja tehty todella luonnonkauniiksi. Siellä oli yks alue semmoinen, jossa oli vähän niin kuin makasiineja, ja niissä myynnissä esim. rottinkihuonekaluja tai jotain pieniä koriste-esineitä. Me saatiin menemään täällä Tigressä kaks päivää. Se oli niin erinäköinen paikka mitä Buenos Aires. Siellä huoku rauhallisuus. Istuttiin yhdellä penkillä joen varrella. Sanoin Odelle, et tää olis täydellistä, jos mulla olis joku sisustuslehti kädessä ja söisin mansikoita ja jotain tosi raikkaita hedelmiä. Eipä oltais noita paikkoja nähty ilman Santiagon suurta apua.

Tigressä oli kaikkien maiden liput.

Me ollaan tosiaan matkustettu täällä metrolla ja junalla. Metrokartta on tosi selkeä ja se on merkitty kaupungin karttaankin. Meidän hotelli on ollu sijainniltaan tosi hyvä ja siitä on ollu helppo kulkea käyttäen metroa. Juna, jolla mentiin sinne Tigreen oli varmaan paikallisjuna. Se maksoi 1,35 pesoa (1 e = 5,7 pesoa), eli tosi halpa. Siellä oli istumapaikkoja, jotka oli tosin aika kehnossa kunnossa, mut sit oli paljon seisomapaikkoja. Eli turhaa tilaa ei junaan jäänyt, ku se kulki Retiron ja Tigren väliä.

Se mikä täällä on ollut silmiinpistävää, niin lähimmäisenrakkaus. Täällä on paljon kaikella mittapuulla mitattuna köyhyysrajan alapuolella olevia ihmisiä. Ne kulkee näissä metroissa, junissa ja kaduilla ja ihan kerjäävät rahaa. Nää paikalliset antaa niille lähes poikkeuksetta rahaa. Joskus näillä ihmisillä saattaa olla jotain myytävää. En usko, et jokainen värikynäpaketin tai 7 cm x 10 cm kokoisen onnittelukortin ostaja ostaa nämä tuotteet tarpeeseen. Nää myyjät jakaa jokaisen syliin tuotteen ja ihmiset katsoo niitä ja koskaan ei ole ollut tilannetta, etteikö tää myyjä olis saanu myytyä ainakin yhden tuotteen. Sit nähtiin tilanne, jossa pieni poika tuli jäätelökioskille myymään jotain leluja. Siellä ollut nainen ei halunnut ostaa lelua, mut osti tälle pojalle jäätelön. Mulle on tullut täällä reissulla semmoinen kuva, et mitä köyhempiä nää ihmiset on, sitä enemmän ne välittää toisistaan.

Pieniä ostoksia ollaan täällä tehty kuluvan vaatevaraston täydennykseksi. Tää on ollut ensi tuntuman jälkeenkin kallis kaupunki. Ollaan löydetty joitain kohtuuhintaisia toppeja, joita on voinut ostaa. Mut ihmetyttää, et miten nää ihmiset voi ostaa mitään, jos niiden keskiansio on alle 600 euroa kuussa. Hintataso on oikeestaan sama ku Suomessa. Mc Donaldsissa maksaa Big Mac-ateria maksaa 8 euroa. Eli mun muistaakseni kallimpi ku Suomessa.

Freskoja kauppakeskuksen katossa

Me ollaan täällä huonossa keittiössä tehty ite ruoat. Ollaan syöty tylsästi samaa ruokaa lähes koko ajan. Meidän hotellilla ne toivo, et laitettais semmoista ruokaa, josta ei tulis hirveesti käryä. No ollaan sit keitetty kasviksia, paistettu kananmunaa ja valmiita jauhelihapihvejä. Löyty raakapakasteena gluteenittomia pihvejä. Täällä oli yllätys, et löyty jotain ihan gluteenitonta tuotetta kaupasta. Eli keliakia on siis levinnyt ilmeisesti tänne asti.   

Buenos Aires oli kiva paikka, mut ei semmoinen, että muuttaisin tänne talvea pakoon. Tämän paikan epäsiisteys oli yks, joka haittais mun oloa. Kadun varsilla olevat jätesäkit on tosi ruman näköisiä, varsinkin sen jälkeen ku ne on auottu ja kaivettu, et jos olis jotain syötävää/rahanarvoista tavaraa. Tunnelma kadulla on hyvin poikkeava. Täällä tango soi koko ajan ja kadulla ihmiset tanssii tangoesityksiä tai ihan vaan spontaanisti. Eli kaikesta köyhyydestä huolimatta nää ihmiset on onnellisia ja näyttävät sen.

Huomenna meillä on sit lähtö tourille. Matkustamme linja-autossa 18 tuntia kohti Iguassu-putouksia. Kerronpa sit tourin kuulumiset seuraavassa blogissa.