Quito

Saavuttiin Galapagos-saarilta takaisin Quitoon 8.1.2012. Meillä oli varattu tän tourin puitteissa seuraavaks yöks hotelli. Se oli se sama, jossa oltiin ennen reissuun lähtöä. Me varattiin sit ite tälle Quiton loppuajalle semmoinen hotelli taas, jossa voi laittaa ruoan.

Seuraavana päivänä lähdettiin tuolta hotellilta taksilla tänne uuteen hotelliin. Taksikuski ei osannutkaan ajaa tänne. Kysyttiin neuvoa ihmisiltä, mut nekään ei tiennyt koko guest-housea. No onneks meillä oli kännykässä kuva tästä paikasta, niin sit yks tyttö tiesi missä tää on. Tää olikin tosi hyvä paikka. Ympäristö ei ole mikään kaikkein viihtyisin, mut tää guest-house on tosi hyvä. Meillä on ollut lähes koko ajan yksin käytössä tää yks kerros. Meillä on oma huone, sit on yksin meidän käytössä yks kylppäri ja vessa ja sit on yhteiskeittiö, jota käytti ainoastaan kaks tyttöä kahtena päivänä aamupalan laittoon. Tää on jonkun verran syrjässä, mut täältä pääsee 25 sentillä keskustaan bussilla. Täällä on siis käytössä Usan dollarit. Eli bussin hinta ei ole kohtuuton .

Tää ruokasali/keittiö oli pelkästään meidän käytössä yleensä.

Näin hienon näköistä hotelissa oli. Meidän huone käytävän päässä.

Katunäkymää meidän hotellilta.

Saatiin täältä majapaikasta kartta ja vinkkejä missä kannattaa käydä ja minne meillä ei ole lupa mennä. On joitain sen verran turvattomia paikkoja, että niitä on syytä vältellä. No me käytiin eka päivänä vaan ”torilla” ostaan meille ruokaa. Täällä ei olla nähty yhtään tavallista ruokakauppaa, vaan kaikki ostetaan torilta tai sit niistä pikkukaupoista. Me mentiin sinne torille ja todettiin, et me ei varmaan tänä aikana osteta lihaa. Ne oli kaikki lämpimässä, joten ei uskallettu niitä ajatellakaan. Kasviksia ja hedelmiä oli mielettömät valikoimat. Ostettiin punasipulia, tomaattia, porkkana-kukkakaalisuikaletta, banaaneja, limeä, appelsiineja, avokaadoa ja kiiviä. Noita kaikkia oli semmonen 5 päivän annos ja ne makso yhteensä 6 euroa. Esimerkiksi 12 punasipulia maksoi 1 dollarin ja 17 banaania 1 dollarin. Ollaan sit syöty paistettuja kasviksia, kaltattuja tomaatteja, avokaadotahnaa ja kananmunia. Täällä on pärjännyt ihan hyvin niin, et on syönyt aamupalan (jugurttia), lounaaksi lämpimän ruoan ja iltasella ollaan tehty hedelmistä smoothieta.

Hedelmät oli kauniisti esillä.

Lihakauppaa.

Me ollaan käyty täällä keskustassa tutustumassa muutamiin tärkeisiin rakennuksiin kuten presidentin palatsiin ja Franciskuksen katedraaliin. Täällä on ihana, ku tää katukuva on niin vaihtelevaa. Näitä intiaaneja näkyy tosi paljon, sit on ihan paikallisten näköistä väkeä ja sit on jonkun verran turisteja tai muuten länsimaisen näköisiä ihmisiä. Täällä on kiireetön vaikutelma ja me ollaan liitytty siihen kiireettömyyteen kävellessä, ku hengittäminen on ollut täällä ihan työtä . Korkeaan ilmanalaan tottuminen on vienyt meiltä yli viikon. En tiedä vaikuttaako astmaatikon keuhkot tähän yhtään.

Presidentin palatsi

Franciskuksen katedraali

Papukaijoja Franciskuksen katedraalissa.

Luvattomasti otettu kuva Franciskuksen katedraalin pääsalista.

Katunäkymää Quiton keskustasta

Taustalta hahmottaa korkeuserojen vaihtelevuutta.

Yhtenä päivänä me käytiin intiaanien pitämällä torilla. Siellä oli vaikka minkälaista inka-tyylistä tuotetta. Me ostettiin sieltä itsellemme villasukat, jotka maksoivat 4 dollaria ja sit hienot sormukset. Villasukat on semmoset tosi pitkävartiset ja kuviolliset. Ne on kudottu koneella, joten kantapää ei ole ihan paras, mut silti niin ihanat. Korujakin olis ollu aivan ihania, mut tällä kertaa jätettiin ne ostamatta.

Kojut oli tosi värikkäitä

Mun kauniit villasukat

Saimme Koskelan Pirkolta tiedon, että hänen facebook-kaverillaan on facebook-kaveri täältä Quitosta. Mehän surffasimmekin sit ja etsimme tämän kaverin. Löysimme Ivanin ja otimme häneen yhteyttä. Olemme saaneet tavata hänet nyt kolme kertaa ja olemme viettäneet tosi mukavaa aikaa hänen kanssa. Kävimme vierailulla heidän kotonaan ja kaksi kertaa syömässä. Toisella kerralla meidän kanssa oli myös Ivanin kaveri Gustavo. Kävimme heidän kanssaan syömässä arabialaisessa ravintolassa. En olisi itse uskaltanut lähteä testaamaan niiden ruokalistaa, mut kokemus oli erittäin positiivinen. Ravintolassa omistaja tuli jututtamaan meitä ja hän sanoi, että hän voi koota meille menun. Menu olikin mieletön. Aluksi tuotiin Nan-leipää (jota en voinut syödä) ja kaksi erilaista tahnaa. Sitten tuli savustetusta munakoisosta ja pavuista tehtyä muhennosta, falafelejä (seesam-kuorotteisia, joita pystyin syömään) ja jääsalaattia, jonka sisälle laitettiin pestotahnaa ja käärittiin rullalle. Lopuksi tuotiin riisiä lammaskastikkeella. Sitä oli niin, et kahdelle hengelle aina yhteinen lautanen. Annos oli todellakin riittävä. Jälkiruokana olis ollut vaan leivonnaisvaihtoehtoja, niin me ei Oden kans otettu niitä. Ivan ja Gustavo sen sijaan söivät kumpikin kaksi erilaista leivonnaista. Ruoka oli mielettömän hyvää, sitä ei ollut liikaa, mut riittävästi. Gustavo herrasmiehenä tarjosi meille tämän aterian.

Ivan vasemmalla ja Gustavo oikealla

Viimeisenä iltana käytiin vielä Ivanin kanssa syömässä. Tällöin käytiin meksikolaisessa ravintolassa. Oltiin Oden kans jo syöty sille päivälle, mut syötiin yhdessä vielä yks annos. Olipa ihana syödä pitkästä aikaa kanaa. Mää söin niitä siitä lautaselta ja Ode kääri niitä tortillojen väliin. Meillä oli tosi hauska ilta Ivanin kans. Naurettiin paljon ja välillä puhuttiin ihan vakaviakin . Toivottavasti me nähdään Ivan joskus Suomessa. Hänellä on haave päästä matkustamaan Suomeen.

Vielä muutama kuva katunäkymästä.

Nyt ollaan sit tää viimeinen päivä odoteltu lentokentälle lähtöä. Päivään on tuonut jännitystä se, et ollaan kuulemma syyllistytty rikokseen, ku ollaan luovutettu meidän verkkopankkitunnukset meidän Saaralle, ku se on hoitanut meidän laskut sillä aikaa ku ollaan oltu reissussa. Nyt meidän verkkopankki on suljettu ja uusien avainlukulistojen saaminen ja uuden verkkopankin avaaminen pitää hoitaa Suomen suurlähetystössä. Ollaan lisäksi tehty valtakirja, jolla virallisesti annetaan Saaralle ja meidän isälle lupa hoitaa meidän pankkiasioita meidän reissun ajan. Ei vaan käynyt mielessä, et tässä olis jotain rikollista toimintaa tullut tehtyä.

Onneks ollaan saatu olla täällä meidän hotellilla tää odotusaika ja käyttää normaalisti kaikkia heidän palvelujaan. Neljältä paikallista aikaa he vievät sit meidät lentokentälle. Kuulumiset jatkuu sit Argentiinasta Buenos Airesista.

---