Vientianesta Vietnamiin

Vang Viengista olemme jatkaneet matkaa Laosin pääkaupungin Vientianen kautta Vietnamiin. Vientiane oli maineensa mukainen uinuva kaupunki. Siellä ei ollut suurkaupungin tuntua, vaan se oli pikemminkin maalaispaikka. Me olimme täällä ainoastaan yhden yön yli. Ensimmäisenä päivänä kävimme paikallisella torilla, josta löysimme barbeque-astian lähetettäväksi Tanelille. Olimme niin mielissämme, kun löysimme sen.

 Pitkästä aikaa oli sateeton päivä. Kuumuuskaan ei haitannut mitään, kun ei satanut. Illalla kävimme yhdessä taas syömässä. Oli aika erikoinen paikka. Tilaukset meni aika lailla sekaisin. Tarjoilija ei missään vaiheessa sanonut, et tilaus on tekemättä tai he ei tietäis, mitä pitäis tulla. Koko ajan he sanoivat, että ruoka on tulossa ja hymyilivät kauniisti. Oden kans oltiin tilattu yhtä aikaa sama ruoka. Mun tilaus tuli varmaan puoli tuntia ennen Oden ruokaa. Sit yhdelle meidän ryhmästä tuotiin pelkkiä cashew-pähkinöitä, ja hän oli tilannut lihalautasen riisillä. No lopulta kaikki sai ruokansa ja minulle ainakin maistui.

Seuraavana aamuna meillä oli vielä vähän aikaa viime hetken ostoksiin ennen lentokentälle lähtöä. Käytiin torilla etsimässä pienempiä käsilaukkuja, jotka olis kätevämpiä esim. illalla syömään mennessä. No ei löydetty semmosia, mut löydettiin mun uuteen kameraan laukku. Oli semmoinen kovakuorinen ihan Olympuksen kameraan tarkoitettu laukku. Maksoikin vaan 5 euroa. Käytiin kahvilla ja ajateltiin, et käydään sit vielä lentokentällä syömässä ruoka. Mut ei ajateltu, ettei kaikilla kentillä myydäkään ruokaa. Niissä myytiin kaikkea makeaa leivonnaista, mut ei suolaista tarjottavaa. Lentokentällä oli yks karkkikauppa ja yks matkamuistomyymälä. Eräs meidän seurueen opettajista löysi tuolta matkamuistomyymälästä Big Brother Mousen tuottaman leikkikirjan. Hän kävi näyttämässä sen minulle ja kävin ostamassa sen itselleni. Tämä Big Brother Mouse on mun mielestä säätiö, joka tuottaa kirjoja lapsille. Niiden myynnistä saaduilla tuloilla tuetaan paikallisten lasten lukemaan opettamista. Olin lukenut tästä Big Brother Mousesta ja ajatellut, että haluaisin käydä niiden myymälässä. En kuitenkaan kerennyt sinne, niin olin tyytyväinen, että pystyin tuolta lentokentältä ostamaan niiden kirjan.

Jos kiinnostuit tästä Big Brother Mousesta, niin voit tutustua lisää siihen tästä alla olevasta osoitteesta:

http://www.bigbrothermouse.com/

Enpä ole ennen nähnyt lentokenttää, jossa on niin vähän jonoa lippuluukulla. Me päästiin oikeastaan suoraan luukulle. Mun laukku oli vähän keventynyt edellisestä punnituksesta, 17,1 kg:sta 16 kg:aan. Odella oli tällä kertaa noussut 16,9 kg:sta 18,1 kg:aan. Mut enpä huomannut kevennystä, raskaalta tuo 16 kg tuntuu. Lento Hanoihin oli vaan reilun tunnin kestävä. Kone ei ollut mikään iso. Siinä oli yks käytävä ja käytävän molemmin puolin 2 istumapaikkaa. Kone keikutti yllättävän vähän, vaikka olikin niin pieni.

Hanoihin saavuttua, muilla piti olla viisumit paitsi mulla ja Odella. No amerikkalaisten maahantulovirallisuudet kestikin sitten vähän pitempään. Kuulimmekin jälkeenpäin, että amerikkalaisten ja ranskalaisten maahantulo katotaan tarkemmin ku muiden. Odotellessamme muita kävimme nostamassa rahaa ja laskeskelimme kurssia. Tällä kertaa kurssi on vähän hankalampi laskea, ku 1 euro on 32 000 paikallista rahayksikköä J. Vielä en ole ihan perillä, mikä se rahayksikkö on J. Lentokentältä meidät kuljetettiin linja-autolla hotellille. Saimme opastusta Hanoin liikenteessä kulkemiseen. Olimme luulleet, että Da Es Salaamissa olisi kaaottinen liikenne, mut ei se ollutkaan. Hanoissa on noin miljoona moottoripyörää. Nämä hurjat määrät pyöriä kulkee liikenteessä mihin suuntaan tahansa ja millä kaistalla tahansa. Meitä ohjeistettiin, että kadun ylitys pitää tehdä niin, että koko ajan liikkua tasaisella vauhdilla. Ei saa juosta eikä myöskään pysähtyä. Moottoripyörät kiertää sinut, ja jos pysähdyt tai muutat nopeutta, niin silloin voi tulla onnettomuus. Moottoripyörien päällä mahtuu sujuvasti kulkemaan koko perhe, jopa  5 – 7 henkeä.

 Hotellille saavuttua vietiin tavarat huoneisiin ja lähdettiin tutustumaan Hanoin kaupunkiin. Saimme todellakin käyttää kuulemaamme vinkkiä kadunylitykseen. Olisi ollut ihan turha jäädä odottamaan, että joku päästää sinut kadun yli. Vihreät valotkaan eivät olleet merkki siitä, että sinulla on vapaa ylitys. Tällöinkin sekä autot että moottoripyörät ajoivat, vaikka heillä oli punaiset. Menimme kävelykierroksen jälkeen syömään. Ruoka valmistettiin meidän pöydästä näkyvässä keittiössä. Vietnamissa ei olla ilmeisesti ihan niin tarkkoja kaikista säädöksistä kuin Suomessa J. Ruoanvalmistajat polttivat tupakkaa siellä samalla kun laittoivat ruokaa. Ruoan maussa ei ollut valittamista ja eipä tullut vatsavaivojakaan, joten vatsa on tottunut jo niin pöpöihin, tai sitten niitä ei ruoassa ollut.

Lähdettiin sit vesisateessa suunnistamaan hotellille. Lähdimme seurueessamme olevan perheen kanssa sekä yhden tytön, joka ei myöskään ole juhlijaihmisiä. Luotimme perheen isän kartanlukutaitoihin, mutta se ei tainnut olla hänen vahvuutensa J. Hän käveli hyvin reippaasti eteenpäin ja luulin, että hän oli kartalla J. Hetken kuluttua hän pysähtyi ja alkoi tutkailla karttaa. Eipä löytynyt meidän sijaintia siitä. Paikallisilta kysyttiin neuvoa ja matka jatkui. Hetken kuluttua huomasin, että olemme taas samassa paikassa, missä aiemmin ihmettelimme sijaintiamme. Tässä vaiheessa tämä perheen isä kysyi neuvoa seurueemme tytöltä ja yhdessä he paikansivat meidät kartalta ja pääsimme kulkemaan oikeaan suuntaan. Lopulta hotellikin löytyi J.

Seuraavana aamuna lähdimme käymään Mausoleumissa. Ei tiedetty, et sinne ei saa mennä olkapäät paljaana. No perillä seurueemme perheen äiti antoi Odelle huivin, ja minä sain matkanjohtajamme paidan harteille. Jonotimme ainakin puolen kilometrin matkan katsomaan Ho Tsi Minhin ruumista. Punaista mattoa kävelimme ja hiljaa (puhuminen kiellettiin) ohitimme noin 3 metrin päästä lasiarkussa makaavan Ho Tsi Minhin palsamoidun ruumiin. Kiersimme vielä katsomassa hänen asuntoaan ja virkahuonettaan sekä paria venäläisten ja yhtä ranskalaisten lahjoittamaa autoa, jotka oli ollu hänen käytössä.

Tämän kierroksen jälkeen lähdimme Oden kans taksilla keskustaan. Meillä oli tarkoitus löytää toppeja, housuja, pienemmät käsilaukut ja uudet rinkat. Toppeja löytyi helposti. Niitä sai kivoja halvalla. Pienet käsilaukut meinas tuottaa jo päänvaivaa. Lopulta löysimme ihan kivat laukut. Olimme ajatelleet, että ostamme uudet rinkat, jos löydämme sellaiset, jotka saa kokonaan sivusta auki. Meidän vanhat on niin inhottavat, ku niissä on läppiä, joista saa aina osan rinkasta auki, mut koko ajan on kaikki tavarat hukassa. Olimme nähneet meidän seurueessa toisilla semmoisia, joista saa kokonaan etupuolen auki ja niissä on pienempi reppu vielä siinä vatsana. Meidän matkanjohtaja oli sanonut, et täällä myydään samoja rinkkoja ku muuallakin, mut huomattavasti halvemmalla. Löysimmekin etsimämme rinkat. Hinta oli 650 000 paikallista rahaa ja kurssi euroihin oli se 1 e = 32 000 paikallista rahaa. Eli hinnaksi tuli 20,30 e. Nämä rinkat on merkiltään Northern face, eli ihan pitäisi olla hyvä merkki. Olimme edellisiltana hortoiltuamme nähneet trikoisia housuja, joissa on joko resori tai kuminauha lahkeensuussa ja ne on semmosia polvimittasia. No nyt niitä ei näkynyt missään. Meidän shoppailureissua väritti tietenkin vesisade. Vesisateessa jo vähän luovuttaneina kiersimme katuja, niin lopulta päädyimme housukauppaan. Sieltä löytyikin kummallekin kolmet housut. Kun kaikki meidän etsimämme ostokset oli tehty, menimme istuskelemaan kahvilaan, ja odottelemaan vesimarionettinukke-esityksen alkua.

Tosi hyviä kevätkääryleitä. Näytti ihan muovipussille tuo riisinuudelilevy :)

Tämä esitys kuului meidän ohjelmaan. Esitys oli tosi hauska ja uskomattoman taitavasti toteutettu. Esityslava oli vesiallas, jossa oli sit lavasteet. Näitä marionettinukkeja ohjattiin veden alla olevista kepeistä. Esityksessä oli elävää tulta ja mielettömiä liikehdintöjä näillä nukeilla.

Esityksen jälkeen menimme taksilla hotellille, jossa kävimme pikaisesti suihkussa ja lähdimme viimeiselle yhteiselle päivälliselle ryhmämme kanssa. Meidän ryhmästä muut jää pois paitsi mää Ode ja se aiemmin mainitsemani tyttö. Meidän lisäks porukkaan tulee uusia ihmisiä niin paljon, et taas on se 15 henkeä. Nämä uudet tuli mukaan kans tähän päivälliseen. Hyvästelimme vanhan porukkamme päivällisen jälkeen ja lähdimme mielettömässä vesisateessa taksilla hotellille.

Meille oli annettu ohjeet, et piti pakata yhden yön reissua varten vaatteet mukaan ja jättää kaikki muut hotellille säilytykseen. Lähdimme aamulla linja-autolla kohti Halong Bayta. Olimme kuulleet, että täällä talot on rakennettu kapeiksi ja korkeiksi sen takia, että talvella on sen verran kylmä, että alemmissa kerroksissa ei tarkene. Tällöin asutaan pääosin ylemmissä kerroksissa. Kesällä kuumaan aikaan taas alhaalla on viileämpää ja alakerroksia käytetään enemmän silloin. Nämä talot on siitäkin mielenkiintoisia, et ne on kivitaloja, joissa on vain julkisivu maalattu. Talon sivut ja takaosa on kokonaan maalaamatta, mut etuosa on maalattu tosi koristeellisesti. Halong Baylle saavuttuamme lähdimme pienellä aluksella meidän oikealle veneelle. Vene tai pieni laiva oli tosi tyylikäs. Siinä oli sekä purjeet että moottori. Se oli kolmekerroksinen ja siinä oli oikein aurinkokansi.

Laivalla meille tarjottiin ruoat. Ne oli kalaruokia. Mulle oli erikseen muuta ruokaa. Ruokien määrä oli aivan mieletön. Niitä kuskattiin koko ajan lisää pöytään. En laskenut oliko ateria aina 7 ruokalajin illallinen vai kuinka monen, mut mulle aivan liian monen. Mulle oli paljon paremmat ruoat ku muille. Odella ei ollut paljon syötävää, ku se ei tykkää simpukoista, ravuista yms. No onneks mun ruoista riitti sillekin syötävää. Menimme tällä aluksella Halong Bayn saaristoon. Oli se mieletön maisemilta. Ihminen on aika pieni niiden saarten keskellä. Me kävimme katsomassa semmosta luolistoa, joka on syntynyt vuoroveden vaikutuksesta. Se oli ku taidenäyttely. Ne oli aivan mielettömiä luomuksia ja jokainen niin omanlaisensa. Tuolla luolistossa oli kolme osaa ja jokaisessa oma tunnelmansa. Vielä illalla jotkut kävi kajaakeilla melomassa ja uimassa. Me ei innostuttu uimaan, ku olis pitänyt hypätä sieltä laivan kannelta ja ilman silmälaseja hyppääminen on inhottavaa, ku ei hahmota korkeuseroa.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan semmoista näköalapaikkaa. Sinne oli 437 porrasta. Minä en ollut innostunut ajatuksesta, ku mun keuhkot edelleen tuntuu vähän ikäviltä. Päätin, että jään välille, jos yhtään tuntuu pahalta keuhkoissa. Nousin vähän yli puoleen väliin ja päätin, että mää nään ihan riittävästi siltäkin tasanteelta kauniita maisemia. Ode jatkoi muiden mukana ylös asti. Ode tuli sit alas ensimmäisenä ja oli sitä mieltä, etten menettänyt mitään, vaikken ylös asti noussutkaan. Laskeuduimme Oden kans alas ja menimme kahlaamaan ihan oikeaan meriveteen. Vesi oli ihan niin linnunmaitoa. Kun muut tuli alas, niin menimme muutaman muun kans ihan uimaankin. Uinnin jälkeen lähdimme takas aluksellemme ja sillä kohti rantaa. Rantaan saavuttua lähdimme linja-autolla takas Hanoihin. Oltiin ajateltu postittaa sieltä paketti Suomeen, mut ei oltu tajuttu, et on lauantai. No paketin postittaminen jää odottamaan arkea. Hanoissa kävimme syömässä ja pikaisesti tarkistettiin Suomen uutiset netistä. Täällä on mielenkiintoista se, et Facebook ei toimi. Valtio on 2 vuotta sitten päättänyt rajoittaa kansalaistensa internetin käyttöä. Tämä rajoitus koskee esim. Facebookin käyttöä. Vain korkeasti koulutetut ihmiset saa käyttää sosiaalista mediaa. Tavallisilta kansalaisilta tämä on kielletty. Myöskään hotelleissa ei toimi muuta kuin tämä rajoitettu oikeus. Olemme siis olleet monta päivää Facebook-pimennossa J.

Nyt olemme jälleen matkustamassa yön ajan junalla. Meillä on nyt tämmöiset 4 hengen makuuhytit. Meidän seurueessa on nyt uusina kaksikko New Yorkista, Shelly ja hänen serkkunsa tyttö Isabel. Heillä on ikäeroa varmaan se 20 vuotta, mutta he ovat aiemminkin tehneet yhdessä reissuja (Shelly on arviolta 45 ja Isabel 25). He pyysivät meitä heidän kanssaan samaan hyttiin, ja sehän sopi meille. Nyt siis istun täällä junan makuuosastossa palellen tuulettimen kovasta puhalluksesta johtuen ja kirjoittelen blogipäivitystä. Huomenna aamulla me saavumme Huen, jossa olemme seuraavan yön. Seuraavassa blogissa sitten lisää Huesta ja mahdollisesti Hoi Anista.