Nyt on sit meidän tour alkanut. Meillä oli ensimmäisenä iltana infotilaisuus, jossa kerrottiin joitain asioita ja täyteltiin papereita. Sen jälkeen lähdimme osa porukasta yhdessä syömään. Emme olleet käyneet siinä osassa Bangkokia, jossa kävimme syömässä. Paikka oli täynnä ihmisiä ja kojuja. Ruoka oli hyvää ja halpaa.
Seuraavana aamuna lähdimme Chao Praya-joelle semmoisella kapealla veneellä. Tämän joen rannalla talot oli rakennettu paalujen päälle. Ihmiset kulkivat vastarannalta veneellä. Veneet eivät olleet mitään isoja moottoriveneitä, vaan sellaisia, joita soudettiin yhdellä kepillä työntäen. Joella meitä vastaan tuli pieniä kauppaveneitä. Niissä oli myynnissä käyttötavaraa sekä pientä syötävää.
 |
| Joella oli marketteja, joissa käytiin veneellä ostoksilla :) |
Joella on paikka, missä ihmiset käyvät syöttämässä kissakaloja leivällä. Mekin saimme syöttää niitä ja kyllä kävi mieletön kilpailu leivän paloista. Vesi oli täynnä kaloja miten päin sattuu. Noin 40 minuuttia veneiltyämme rantauduimme.
Seuraavaksi menimme tutustumaan temppeliin. Meille oli kerrottu, että meidän pitää pukeutua niin, että polvet ja käsivarret on peitettynä, että pääsemme sisälle sinne temppeliin. On ne mielettömän koristeellisia ja taidokkaasti tehtyjä. Sillä temppelialueella oli noin 1200 Buddhan patsasta. Sisällä isossa temppelissä oli makaava Buddha. Tästä meille kerrottiin, että se kuvastaa Buddhaa kuolleena. Hänellä on hymyilevä ilme sen takia, että Buddhan mielestä kuolema ei ole paha asia, vaan kuuluu osana ihmisen elämään.
Temppelikierroksen jälkeen olisimme saaneet mennä hierontaan sinne temppelialueelle, mutta me lähdimme siinä vaiheessa hotellille. Kävimme vielä nostamassa rahaa Laosin viisumia varten ja vähän evästä seuraavan yön junamatkalle.
Lähdimme klo 18.00 Bangkokista junalla kohti Chiang Maita. Tämä paikka on noin 700 kilometriä Bangkokista pohjoiseen. Alkuun tuntui siltä, että kyllä Suomen junassa yöpymiset on helppoja verrattuna tuohon tulevaan yöhön. Meillä oli aina kahdelle hengelle sellainen paikka, jossa oli käytännössä kaksi istumapaikkaa molemmin puolin ja pöytä välissä. Se olikin leveää matkustamista. Kun ilta alkoi tulla, niin konduktööri kävi tekemässä petit. Niistä istumapaikoista tuli alapeti ja sitten oli yläsänky, joka laskettiin alas. Peteihin laitettiin oikeat lakanat ja tyynyliinat. Sänky oli paljon parempi nukkua kuin asuntovaunun sänky. Jokaiselle vedettiin verhot sängyn suojaksi. Ja totesimme myöhemmin, että verho eristi todella hyvin; viereisellä sängyllä meidän ryhmäläisistä yksi oli tullut sairaaksi ja oksentanut yöllä. Emme olleet kuulleet emmekä haistaneet tätä tilannetta ollenkaan.
Saavuimme aamulla kahdeksan jälkeen Chiang Maihin. Asemalta meitä tuli hakemaan pikkubussi ja lavataksi. Lavataksiin laitettiin meidän tavarat. Hotellilla meille ei ollut huoneita valmiina. Osa porukasta lähti ulos aamupalalle. Me jäimme hotellille syömään aamupalan. Odottelimme suihkun toiveissa, että saisimme huoneet. Lopulta saimme tietää, että saamme kaksi huonetta käyttöön, jossa voimme vaihtaa vaatteita.
Vaatteet vaihdettuamme lähdimme elefanttiratsastukseen. Menimme Outin kanssa saman elefantin kyytiin semmoiseen istuimeen, joka oli kiinnitetty esim. elefantin hännän ympärille narulla. Meidän elefantti oli tosi ahne. Sieltä pystyi ostamaan banaaneja ja sokeriruokoa, joita sai syöttää elefanteille. Meidän elefantti koko ajan työnsi kärsää mua kohti ja kerjäs syötävää. Jos en antanut, niin se päästi sellaisen lämpimän hönkäyksen mua kohti. Ostimme reitin varrelta jo toisen pussin, jonka Outi syötti sille. Se ei kuitenkaan osannut kerjätä ja työntää sitä kärsäänsä sinne Oden puolelle, vaan teki niitä lämpimiä hönkäyksiä edelleen mulle. Tää meidän elefantti oli muutenkin aika jääräpää. Se meni just sitä reittiä, mitä itse halusi. Joidenkin muidenkin elefantit oli itsepäisiä ja olisivat poikenneet reitiltä paremmille ruokapaikoille. Sit yhtäkkiä meidän elefantti otti kunnon spurtin ja ajateltiin, et se on tajunnut, et ei saa meiltä enää lisää syötävää. Se kiilasi muiden ohi. Ja minnes se menikään… kolmannelle paikalle, josta saa ostaa syötävää J.
Siellä oli myös pieniä elefantteja, jotka ei ollu vielä ratsastuskäytössä. Yks niistä pienistä elefanteista oli myös koko ajan kärkkymässä ruokaa. Sit se karkaili minne sattuu. Yhtäkkiä se karkas yhden lava-auton luo, jolla yks ryhmä oli tullut sinne elefanttipaikkaan. Sieltä lavalta se varasti leipäpussin, jonka tunki kokonaisena suuhun ja meni muualle syömään sen.
Elefanttipaikasta jatkoimme matkaa koskenlaskuun. Meille oli sanottu, et se on tosi rauhallinen veneily, jossa yhdellä airolla ohjataan venettä. Se olikin totta, et ohjaus tapahtui niin, mut joki, jossa kuljimme, ei ollut mikään rauhallinen, vaan kunnon koskia täynnä. Lisäksi vesi oli aivan kauhean väristä. En olisi koskaan mennyt uimaan sen näköiseen veteen. Laitoimme pelastusliivit päälle ja menimme aina 4 jokaiseen bambuveneeseen. Emme edes harkinneet kyydissä oloa muuten, ku istuen. Kun lähdimme liikkeelle, olin huolissani, et mun housut kastuu takapuolelta. Kun olimme laskeneet kosket ja saavuimme rantaan, oli minulla housut ja paita läpimärät. Kokemus oli tosi mahtava. En olisi itse tuota retkeä ostanut, mut ku se kuului tähän touriin, niin se tuli tehtyä. Ja jos ei olis, niin olisin jäänyt paljosta paitsi.
Märkinä, hikisinä ja nälkäisinä saavuimme hotellille, josta saimme vihoin huoneet. Meille annettiin aikaa 45 minuuttia, että lähtisimme katsomaan jotain temppeliä. Sanoimme jo, että me jätämme tämän reissun väliin, koska haluamme rauhassa käydä suihkussa ja syödä. Kello oli jo yli kolme, ja olin syönyt kananmunan aamulla. Nälkä meinas tehdä jo kiukkuiseksi. Matkanohjaajamme sanoi, että he voivat tehdä niin, että temppelikierroksen jälkeen tulevat hakemaan meidät syömään. Hän sanoi, ettei voi tarkkaa aikaa sanoa. Ajattelin, et on helpompi, jos lähdemme mukaan, niin ei tarvitse meidän takia takas tulla.
Toinen temppelikierros ei ollut mikään semmoinen, josta pois jääminen olisi mitään haitannut. Menimme mutkittelevaa tietä ylös vuorelle, josta nousimme joko kävellen 300 rappusta tai hissillä ylös temppelialueelle. Me ei harkittu nousevamme kävellen, kun vettä satoi kaatamalla. Koko temppelikierroksen ajan satoi vettä. Onneksi saimme ostaa sieltä sadetakit. Näimme kello kuuden rukoushetken. Munkit laulavalla äänellä toisti jotain rukouksia ja istuivat lattialla risti-istunnassa. Tämäkin temppelialue oli tosi koristeellinen ja värityksinä oli taas kulta ja oranssi. Opas kertoi meille joistain patsaista tarkemmin ja esimerkiksi siitä, miksi joissakin patsaissa oli vaikutteita hindulaisuudesta.
Kävimme hotellilla hakemassa kuitenkin joitain mukaan, jotka eivät olleet mukana temppelikierroksella. Tämän jälkeen menimme syömään tosi hyvään paikkaan. Se oli iso halli, jossa oli käsitöitä myynnissä sekä ruokaosasto, jossa oli ruokia myytävänä. Ruokaosastolle mennessä sinun tuli ostaa jokin määrä kuponkeja. Näillä kupongeilla sai käydä ostamassa kaikista kojuista haluamaansa ruokaa. Mekin ostimme kolmesta eri paikasta syötävän; yhdestä juoman, yhdestä lihan ja yhdestä lisukkeen. Lopuksi menimme uudestaan kuponkitiskille, jossa saimme rahat takaisin käyttämättä jääneistä kupongeista. Tämmöinen systeemi olisi tosi hyvä Suomessakin. Jos on kaveriporukan kanssa syömässä, niin jokainen voisi valita itselleen mieluista ruokaa ja kuitenkin mennä samaan paikkaan istumaan ja syömään.
Ruokailun jälkeen teimme pienen kierroksen myyntikojuissa. Ihastelimme käsintehtyjä saippuoita. Saippuat oli muotoiltu ja maalattu kuin oikeat kukat. Olisi voinut oikeasti luulla, et ne on oikeita kukkia.
Seuraavana aamuna meidän olisi pitänyt lähteä yhdeksältä aamupalalle, niin emme lähteneet, koska minulla oli paha olo. Kävin syömässä jugurtin ja menin takaisin nukkumaan. Meillä ei ollut mitään virallista ohjelmaa sille aamulle. Osa porukasta oli kuitenkin mennyt hierontaan. Meidän olisi pitänyt lähteä hotellilta jatkamaan yhdeltä, mutta osa porukasta tuli silloin vasta sieltä hieronnasta. Pääsimme lähtemään puoli kahden aikaan. Tämä on aika tuttu ilmiö meidän reissussa, et odottelemme toisia saapuvaksi sovittuihin paikkoihin. Aikataulut eivät koskaan pidä. Varsinkin seurueessa olevaa perhettä joutuu odottelemaan. Ne esimerkiksi tulevat aamupalalle silloin, kun pitäisi lähteä.
Meillä oli kuuden tunnin automatka edessä kohti Chiang Khongia ja se ei kuulostanut ollenkaan hyvälle ajatellen mun huonoa oloa. Pysähdyimme matkan aikana kaksi kertaa. Ensimmäisessä pysähdyspaikassa oli cashewpähkinöitä kaikilla mahdollisilla kuorrotteilla; suklaa, sesam, kookos, hunaja… Saimme maistella näitä ja tehdä ostoksia.
Toinen pysähdys oli tosi kauniilla temppelialueella. Tällä temppelialueella rakennukset olivat väritykseltään valkoista ja hopeaa. Tämä oli muutenkin poikkeuksellinen, koska temppelialueella olevat patsaat ja maalaukset olivat enemmän nykyaikaisia fiktiivisiä hahmoja tai todellisia henkilöitä. Maalauksissa esiintyi esimerkiksi Michael Jackson ja Superman. Patsaissa oli selvä sanoma; ne halusivat viestittää raittiin elämä puolesta.
Temppelialueelta lähdettäessä minulla oli yhä enenevässä määrin huono olo. Loppumatkasta sain jo nieleskellä hyvin tiheään. Hotellille saavuttaessa oli selvää, etten osallistu sen illan yhteiseen ruokailuun. Huoneeseen päästyä sain tyhjennettyä vatsani sisällön J. Minulle nousi jonkin verran lämpökin, joka sitten oletettavasti myöhemmin illalla kuitenkin laski.
Olin sanonut meidän matkanjohtajalle, että minulla on luettava lopussa, et tarvitsisin lisää. Olin lukenut kaikki suomalaiset kirjat ja yhden 370 sivuisen Sophia Kinsellan kirjan englanniksi!!!. Matkanjohtaja lupasi antaa minulle lainaan kirjan nimeltä ”Alkemisti”. Tuolloin illalla makoilin ja lueskelin tuota kirjaa. Se on pitkälle samantyylinen kuin ”Pikku Prinssi”. Tämä kirja on ilmestynyt suomeksi jollain eri nimellä ilmeisesti. Googlettamalla hakusanalla alkemisti, saat sen selville J. Suosittelen lämpimästi lukemaan tuon kyseisen kirjan.
Seuraavana aamuna lähdimme jatkamaan matkaa kohti Laosia. Menimme ensin Mekong-joen yli Laosin puolelle, jossa meidän piti ostaa viisumit. Suomalaiset sai hieman halvemmalla kuin muut J. Meille maksoi 35 dollaria, kun taas muilla 42 dollaria. (Vietnamiinkin muut tarvitsevat viisumin, mut me ei. Sinne se maksaa 200 dollaria. Aika hyvä säästö meille.)
Kun olimme saaneet viisumit kuntoon, vaihdoimme toiseen kohtaan jokea, josta siirryimme isompaan veneeseen. Tällä meidän oli tarkoitus matkustaa Pakbengin kautta Luang Prabangiin. Alus, jolla matkustimme, kulki hiljaista vauhtia Mekong-joella (Minnallekaan ei tulisi matkapahoinvointia tässä kyydissä). Olen välillä aina ajatellut sinua Minna, kun olen ottanut pahoinvointilääkkeitä J. Tämä matka kesti tällä aluksella 9 tuntia. Näimme joen rannalla esimerkiksi vesipuhveleita juomatauolla. Mielenkiintoista oli se, et tuo joki oli ihan tyynen oloinen ja yhtäkkiä siihen tuli mielettömiä pyörteitä. Joessa uiminen taitais olla sitä tuntemattomalle tosi vaarallinen paikka.
Kävimme välissä maissa tutustumassa yhteen kylään. Tänne kylään ei tullut teitä, vaan joki oli ainut reitti muualle maailmaan. Joelta nousi portaat ylös kylään. Nämä portaat oli lapiolla kaivettu näyttämään portailta. Askelmat eivät olleet tasamittaisia tai muutenkaan minkään säädöksen mukaiset J. Kylän asumukset oli rakennettu pääosin päreistä tai lastuista. Jos oli paremmin toimeentuleva, niin talo oli tehty joko laudasta, savitiilestä tai jopa hirrestä. Hirret on käsitelty käsin tuolla kylässä. Eipä olis uskonut, ku katsoi miten tasaista jälki oli. Kylässä asuu 280 ihmistä. Heidän pääelinkeinonsa on maatalous. Ulkona näkyikin vapaasti irrallaan olevia kanoja, ankkoja ja minipossuja. Kylässä on koulu, jossa lapset voivat käydä peruskoulun. Koulun ylläpitämiseen kerätään lahjoitusrahoja. Kyläläiset avioituvat 95 % keskenään, mutta 5 % puolisoista on muualta muuttaneita, pääosin Thaimaasta. Näimme kylässä paljon suloisia lapsia. He katselivat kaukaa uteliaina meitä, mutta lähtivät karkuun, jos yritimme mennä lähemmäksi. Ihmiset vaikuttivat olevan onnellisia. Tuolla taas sai nähdä, että onnellinen voi olla, vaikka elintaso ei olisikaan kovin korkea.
Lopulta saavuimme Pakbengiin. Täällä olimme majoittuneina ihanalla paikalla. Hotellista oli kauniit näköalat Mekong-joelle. Kävimme illalla vielä yhdessä kaikki syömässä paikallisessa ravintolassa. Minulla olikin energiat aika alhaalla pahoinvoinnin ja huonon syömisen takia. Tomaattikeitto kummasti antoi virtaa. Mutta edelleen syöminen aiheuttaa vatsaan vellovia tunteita. Olen nyt ottanut lääkitystä, että vatsa tulis mahdollisimman pian kuntoon. Tämä Pakbengin kyläkään ei ole mikään iso paikka. Näimme opastekyltin, jossa kerrottiin, että kylässä on yksi baari J. Ravintola, jossa kävimme syömässä, ei ollut kaikkein virallisin paikka. Tarjoilijoiden ja ruoanvalmistajien asut eivät ensi silmäyksellä kertonut, että he ovat henkilökuntaa. Yhdellä työntekijällä oli lapsi mukana, jonka hän välissä nukutti ravintolassa olevaan matkasänkyyn. Keittiön ja salin erotti ”sääskiverho”, joka oli solmittu nippuun pois edestä. Tilaukset eivät menneet ihan putkeen. Muutama sekaannus ja 2 tuntia myöhemmin, olimme kuitenkin saaneet kaikki syödyiksi.
Olimme levitelleet koskenlaskun jäljiltä edelleen märkiä vaatteita kuivumaan huoneeseemme. Syömästä tultuamme, haju oli mitä mielenkiintoisin huoneessamme. Sekin ihmetytti, että yleensä hajuun tottuu, mut tuohon ei tottunut edes yön aikana J. Onneksi huomenna on mahdollisuus saada likaiset vaatteet pesuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti