Zanzibar 1.7.2011

Nyt on taas pari päivää huilattu edellisen reissun jäljiltä. Toissapäivänä kävimme puolen päivän retken lähialueelle. Ensimmäisenä menimme käymään kansallispuistossa. Siellä saimme tutustua kolmeen alueeseen; trooppiseen metsään, punaisten apinoiden alueeseen ja sen jälkeen vielä Mangrove-metsään.

Trooppisessa metsässä oli kaikki hyvin rehevää. Opas kertoi, että sadekauden aikaan siellä on niin märkää, että isot puut kaatuvat, koska vesi pehmentää maan niiden juurten ympäriltä ja juuret eivät jaksa kannatella isoja puita pystyssä. Saimme nähdä Eucalyptus-puita, Mahonkipuita yms.

Oppaalla oli tosi tarkat silmät. Hän näki maasta kaikki pienetkin eläimet. Nähtiin niin pieni sammakko, ettei Suomessa ole semmoista edes siinä vaiheessa, kun sammakko on nuijapää. Tuon sammakon pää oli nuppineulanpään kokoinen ja se oli jo aikuinen sammakko.

Seuraavaksi menimme sitten katsomaan niitä apinoita. Niitä sanotaan puna-apinoiksi johtuen niiden selässä olevasta punaisesta väristä. Saimme omasta mielestämme koko rahan edestä nähdä näitä punaisia apinoita. Ne eivät lähteneet karkuun, vaan antoivat ottaa itsestään kuvia. Aika samanlaisia veijareita olivat ku Korkeasaaren paviaanit.

Täytyy myöntää, että Mangrove-metsä ei sanonut minulle mitään, kun sinne menimme. Opas kertoi, että näissä jokisuistoissa on ihan oma kasvillisuutensa. Puiden juuret ovat tavallista vahvempia, johtuen kasvuolosuhteista. Opas kertoi myös, että usein Mangrovealueilla on usein alligaattoreita ja krokotiileja. Tässä Mangrovessa niitä ei ole. Hän arveli sen johtuvan siitä, että tähän jokisuistoon ei lisätä mitään aineita laskemaan veden suolapitoisuutta. Hän arveli, että kun muualla suolapitoisuutta lasketaan, niin se on parempi paikka alligaattoreille ja krokotiileille.  Opas kertoi meille myös sen, että Zanzibarilla ei ole mitään isoja eläimiä. Lehmät ovat ainoita isoja eläimiä, ja niitä meidänkään ei tarvitse pelätä J.

Jätimme metsän taaksemme ja jatkoimme matkaa kohti maustetilaa. Heti alkuun tilalle saavuttuamme saimme istua syömään. Meille oli katettu ruoka avokatokseen, johon oli lattialle laitettu kankaita, jonka päällä istuimme ja söimme. Ruokana oli paikallista ruokaa; mausteriisiä, tomaattikastiketta, kookoskastiketta ja kassavaa. Riisi maustetaan täällä hyvin eri tavoin kuin mihin me olemme tottuneet. Tällä kertaa riisiin oli laitettu kardemummaa, inkivääriä, kanelia, neilikkaa ja kuminaa. Minunkaan vatsani ei ole tykännyt huonoa näiden riisistä. Maustetilan opas kertoi näiden mausteiden terveysvaikutteista ja varmaan ne ovat auttaneet siihen, että minunkin vatsani on pysynyt kunnossa. Ruoka oli erittäin hyvää. Se mikä on hassua, niin täällä riisi syödään syvältä lautaselta lusikalla.

Maustetilalla kiersimme kaksi tuntia tilaa ja saimme erittäin valaisevan esityksen mausteista ja hedelmistä. Saimme maistella hedelmiä suoraan puusta poimittuna ja mausteitakin tuoksuteltiin ja maisteltiin.  Mausteen arvaaminen ei aina ollut ihan helppoa. Koko kierroksen ajan eräs nuori poika kulki meidän mukana vähän syrjemmällä tuoden välillä meille maistiaisia tai kävi ottamassa meille hedelmiä puista. Kun saavuimme viimeisen kasvin tykö, oli tämä poika siellä meitä vastassa. Hän oli tehnyt aivan mielettömät lahjat meille meidän kulkiessa. Saimme kruunut päähän, sormukset, rannerenkaat, kaulakorut, joissa oli ihana sammakko ja aivan mielettömän hauskan kassin.  Näiden hienojen lahjojen kanssa palasimme kuningattarina takaisin hotellillemme.