Lähtö Helsingistä ja saapuminen Tansaniaan

Maanantaiaamu oli tosi kiireinen. Kävin vielä aamulla hakemassa viimeiset reseptit ja lääkkeet matkaa varten. Ja kun on kiire, niin silloin on ylimääräisiä ongelmia tiedossa. Menin ostamaan apteekkiin vuoden lääkkeet, joista astmapiiput makso vain reilut 800 e. Kun pääsin kassalle, niin kassa sanoi, että heillä ei ole mennyt koko päivänä yli 150 e varmistukset läpi. Lähdinpä hakemaan rahaa automaatilta. Automaatti ilmoitti hetken päästä, että päivittäinen nostoraja ylittyy. Ei auttanut kun mennä pankkiin nostamaan päivittäistä nostorajaa ja hakemaa lisää rahaa, että saa lääkkeet lunastettua.

Kotona minulla oli vielä muutama paperiasia hoidettavana. Laitoin vähän Saaralle ohjeita, miten voi hoitaa mun paperiasiat valmiiksi. Vihdoin klo 13 pääsin soittamaan taksin. Lentokentällä kerkesimme käydä syömässä ennen lähtöä. Rinkat ei painaneet onneksi pelättyjä lukemia; minun 12,2 kg ja Outilla 15,6 kg.

Jännittynyt matkailija :)

Lento Lontooseen sujui hyvin. Helsinki-Vantaallahan huomasin, että mun pahoinvointirannekkeet oli jäänyt kotiin. Onneksi Outilla oli pahoinvointitabletteja. Lontoossa meidän piti vaihtaa terminaalista 3 terminaaliin 5 jatkolennolle. Opasteet olivat niin hyvät, että vaihdossa ei ollut ongelmia. Osasimme mennä linja-autolla toiseen terminaaliin ja siellä junalla oikealle portille. Heathrowin kenttä on hieman isompi kuin Helsinki-Vantaa :).

Lensimme Lontoosta Dar Es Salaamiin British Airwaysin koneella. Siinä oli kätevät lärpäkkeet niskatuessa, jotka sai käännettyä tukemaan päätä. Nukkuminen onnistui erittäin hyvin. Meidän lento lähti 19.10 Lontoosta ja minä aloitin aika lailla heti torkkumisen, välillä söin ja taas jatkoin sitä. Kunnolla heräsin klo 4.30, jolloin katsoin kelloa, ja nautin ajatuksesta, että saan nukkua vielä 2 tuntia :)

Dar Es Salaamin kentällä meillä oli edessä viisumien anominen. Käteisenä olisi pitänyt olla Usan dollareita. No ei auttanut muu kuin lähteä pikapankille nostamaan paikallista valuuttaa. Seuraavaksi meidät ohjattiin rahanvaihtopisteeseen, jossa paikallinen valuutta vaihdettiin dollareiksi. Mielenkiintoista, ettei viisumia voi maksaa paikallisella valuutalla. Vihdoin virkailija kutsui minut luukulleen. Hän näytti minun passia useampaan kertaan ja varmisti, että olenko varmasti oikea henkilö :). Luukulla piti antaa molempien käsien sormenjälkitunnisteet, jonka jälkeen sai passin takaisin.

Lähdimme taksilla hotellille. Kuljettaja ajoi ensin väärään paikkaan. Me epäilimme paikkaa, niin hän kävi kysymässä hotellin sisältä ja sai sieltä ohjeet oikeaan hotelliin. Kun pääsimme hotellille, ei siellä tiedetty tulostamme. He olivat sitä mieltä, että jos me olemme maksaneet netissä, niin se raha ei ole mennyt hotellille, vaan välityspalvelulle. Onneksi minun kielitaito riitti asian selvittämiseen ja viimein kun hotellin johtaja tuli paikalle ja soitti Hotels.com:lle, niin selvisi, että kyllähän meillä oli varaus ja maksettukin.

Hotelli on ihan siisti, mutta sijainti on tosi epämääräinen. Me tarvittiin adapteria, niin respassa ei luvattu meidän lähteä ostamaan sitä, vaan heidän henkilökunnastaan käytiin ostamassa se. Käytiin lyhyt kävelylenkki ulkona ja todettiin, että varmaan parempi, ettei itsekseen tällä alueella ulos mennä.

Saatiin adapteri ja puhelimet lataukseen. Samalla kysyttiin adapterit hakeneelta pojalta, että osaako se neuvoa meitä internet-ongelmissa. Meidän kone ei löytänyt yhteyttä, vaikka oli kaapelin päässä. Hän yritti aikansa ja lähti hakemaan uutta piuhaa. Outi hoksasi kokeilla kaapelin toista päätä, niin sehän olikin löysällä.
Nyt saatiin sit nettikin toimimaan.

Näkymiä hotellilta

Seuraavaksi kahdeksi päiväksi varattiin hotelli, jossa on uima-allas. Ajateltiin, et me saadaan aika menemään altaalla, jos on semmoista seutua, ettei voi itsekseen ulkona kulkea. Sitten alammekin jo katsella paikkoja lautalle, että voimme siirtyä Zanzibarille.

Nähty on niitä "kuvia", joita lehdistä olemme aiemmin saaneet katsoa, et naiset kantaa pään päällä isoja kuormia. Vielä kun rohkaistuu siitä ottamaan valokuvan, niin vois itsekin katsella sitä myöhemmin omista valokuvakansioista eikä vain lehtien sivuilta.